Millaisena näette Kuuban tilanteen sen jälkeen, kun Fidel Castro jäi sairauslomalle 31. heinäkuuta 2006? On kulunut tasan kuusi kuukautta siitä, kun Raul Castro otti ohjakset käsiinsä. Näiden kuuden kuukauden aikana ei ole ollut mielenosoituksia, eikä yksikään Kuuban johtajista ole yrittänyt kyseenalaistaa hänen auktoriteettiaan. Hän johtaa Kuubaa tavalla, joka on osoittautunut päättäväiseksi.
Raulin johtamistyyli poikkeaa hänen veljensä tyylistä. Hän hoitaa asioita kollegiaalisesti, kysyy parinkymmenen korkea-arvoisen virkamiehen kantoja. Havannan yliopiston opiskelijoille hän jopa sanoi haluavansa kuulla "uusia ajatuksia".
Kannattaako hänen sanojaan kuitenkaan ottaa todesta, kun hän kutsuu Yhdysvaltoja neuvottelupöytään?
Tavatessaan Granma-päivälehden (Kuuban kommunistipuolueen pää-äänenkannattaja) toimittajia elokuussa, hän ilmoitti suhtautuvansa avoimesti suhteiden normalisoimiseen Havannan ja Washingtonin välillä. Tuosta tapaamisesta ja sen ohjelmasta oli päättänyt Raul itse. Se oli merkittävä tapaus, sillä se symbolisoi hänen ensimmäistä poliittista elettään kuuluisan isonveljen poissaollessa.
Millaista Kuubaa Raul Castro haluaa?
Luulen, että Raul ymmärtää tilanteen paremmin kuin Fidel. Hän tietää, että maan taloutta on pakko kohentaa, maksoi mitä maksoi. Ja että hänen on vastattava nuorten odotuksiin, pettyneen sukupolven, joka jopa eräiden Havannan johtajien lausuntojen mukaan ei jaa vallankumouksen arvoja.
Muutosprosessin käynnistämiseksi Raul toivoo voivansa lisätä ja monipuolistaa ulkomaisia investointeja, vaikka ne olisivat peräisin Yhdysvalloista. Raul haluaa myös kehittää pienimuotoista yksityistä yritystoimintaa.
Matkailusektori, jota hän johtaa, toimii kapitalististen johtamistekniikoiden mukaisesti. Raulin ideana on kehittää trooppista versiota Kiinan mallista, jossa yhdistetään taloudellinen avautuminen ja yksilönvapauksien ja poliittisten vapauksien rajoittaminen.
Mutta kannattaa muistaa, että hän ajattelee sitä Kiinan mallia, jonka Deng Xiaoping loi 1970-luvun lopulla, eikä suinkaan tämän päivän mallia. Raul ei halua miljardöörejä eikä Mercedeksiä Kuubaan. Onko hänellä keinoja tuollaisen kehityksen toteuttamiseen?
Hän on hallinnon organisaattori. Hän on toiminut, vedellyt naruja sivummalla. Ilman häntä vallankumouksen johtaja ei olisi kyennyt pysyttelemään vallassa.
Elokuvavertausta käyttääkseni voisi sanoa, että narsistinen visionääri Fidel on ohjaaja ja Raul tuottaja. Hän on luonut armeijan rakenteet, organisoinut pelottavan turvallisuuspalvelun ja kehittänyt kokonaisia talouden sektoreita.
Kommunistinen puolue on entistä enemmän hänen käsissään. Mitä muihin instituutioihin tulee, ne ovat "raulilaisten" otteessa. Eli Raul varmasti kykenee pysymään paikallaan. En voi sanoa, miten kauan, mutta hänellä on mahdollisuuksia.
Hän toimii jatkossakin kulisseissa, ympäröi itsensä sellaisilla henkilöillä kuin varapresidentti Carlos Lage, jonka hän voi tarpeen tullen nimittää presidentiksi.
Raul saattaa myös kääntyä joidenkin Fidelin "puhdistuksissa" syrjäytettyjen henkilöiden puoleen, kuten entisen ideologiavastaavan Carlos Aldanan ja entisen talousministeri Marcos Portalin (Fidelin sisaren Angelita Castron vävy). Miksi häntä on aliarvioitu niin kauan?
Lähes puoli vuosisataa Raul on elänyt isoveljensä varjossa, tuon jättimäisen ja lähes myyttisen hahmon musertamana. Fidel on nöyryyttänyt häntä.
Hän ei ole koskaan julkisesti myöntänyt, miten keskeinen rooli Raulilla on ollut hallinnon poliittisen vakauden luojana. Jo 1950-luvun puolivälissä, paljon ennen valtaannousuaan Fidel manipuloi veljeään yllyttämällä tätä liittymään kommunistiseen puolueeseen. Aviottomana lapsena Raul oli alistetussa asemanssa vanhempaan veljeensä nähden.
Mutta hän on muuttunut. Veljeä kohtaan tunnettu kauna on kasvanut kasvamistaan. Viime vuosina -- valitettavasti en voi sanoa tarkemmin -- heidän suhteensa on jännittynyt siinä määrin, etteivät he käytännössä ole enää puhuneet toisilleen. Mutta Raulilla ei ole mitään Fidelin ominaisuuksista. Hänellä ei ole tämän karismaa.
Kadunmies ei pidä johtajasta, jota kutsutaan lempinimillä "Hirmuinen" tai "Pikku sotilas". Raul ei ole matkustanut paljon. Hänen ainoa matkansa Yhdysvaltoihin kesti vain 24 tuntia.
Ennen kaikkea, ja se on ehkä hänen suurin heikkoutensa, hän ei ole koskaan hallinnut mitään mittavaa kriisiä. Niin Sikojenlahden maihinnousussa (1961), ohjuskriisissä (1962) kuin pikku Elian Gonzalesin tapauksessakin Fidel oli yksin ohjaksissa. Mitä tapahtuu siinä päivänä, kun Fidel kuolee?
Miamissa juhlitaan, ja Kuubassa alkaa rauhanomainen siirtymävaihe. Mielenosoituksia saattaa tulla, mutta en usko niiden horjuttavan vallanpitäjiä.
Pitkään alistettu ja syrjäytetty veli saa ehkä vihdoin kokea katharsiksensa, tuon vapautuksen hetken, jolloin hän voi ilmaista omaa politiikkaansa ja muuttaa vallankumousta siihen suuntaan, jonka hän on itse valinnut. ©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate