Rakas velini Ibrahim. Minula kamala heikko olo. Koko ajan vain yököttä ja kakatta eikä pystyssä pysy minä millää. Yritin viedä äsken perhepizza peräpöytä kun siellä niin nälkäne isä, vaan mitä siitäki tuli. Ei mittä.
Minä kaatua keskele lattiaa, että quattro stagioni luiskahta minu alle. Syksy oli minu poskella, kesä mahan päälä, loput vuodenajat roikkuvat sekaisin jalkovälissä. Ei huva juttu ei yhtää. Omistaja katso minuu pahalla, mut ei vähentäny tilistä, ko tietä mistä kyse.
Mistä tämä johtu, sinä kysy koko meiä sukulta. Miksi veli sielä kylmäsä maasa horjuupi ja toikkaroi, repii naamansa, sinä ajattele. Viinako heiluttaa?
Elä elä luule Ibrahim että minä tarttunu väkevä pulloon. Suomalainen maka pakkasessa päissä pizza päällä lämpimässä, minä en. Minä aina osata kotiin, osua avaimen reikkä.
Yököttä ja huono olo johtu siittä ko minut otti eilen kotimatkala kiinni poliisi. Ne laitto oikein autoon, jolla täällä on kaunis naisen nimi. Maija.
Poliisi ei laittanut maija vilkkumaan, vaikka minä tykätä sen musiikista kauhian hirviästi.
Ne sano autossa sinä taita olla turvapaikanhakijaperhe. Eikä uskonu vaikka minä sano, että minä ole yksi mies vaan. Ei koko perhe mahtu minun nahkatakki alle, katsoka vaikka itse, minä sano, täällä kasva pelkkä rintakarva.
Ei ne uskonu. Voitko arvata rakas Ibrahim että sitte me ajettii luja vauhti maijalla suora lentokentäle, airportille. Laitettiin minulle iso piikki pyllyyn että pysy turpa rullalla. Lyötiin käteni purkki, josta napostella tapletia ja tulla rauha päähän. Sanovat että ota näitä niin take it easy tai itket ja otat.
Eivät sitten löytäne omalta tietokonelta minun nimi turvapaikanhakijan kohdalta. Huomasiva että minulla työlupa, koti ja kaikki kunnossa. Käskivät mennä sinne kotio nukkuma neuroleptit pois.
Vaikka kaikki oli aivan kunnosa, niin juuri sen takia minu pää ja maha ei ole. Minä horjua.
Terveisin sinun veljesi Massoudi.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi