Toinen, kolmas, neljäs -- peräti kuudes "keikka". Balkania, Afganistania ja Lähi-itää.
Jutut siitä, että rauhanturvahommiin jää jotenkin koukkuun, osoittautuvat todeksi Etelä-Libanonissa. Ruokalassa, operaatiokeskuksessa, rakennustyömaalla -- joka paikassa vastaan tulee alan konkareita.
Kokemusta toki haettiinkin, kun viime syksynä lähdettiin rakentamaan ja aloittamaan uutta operaatiota. Paristasadasta Unifil-operaation suomalaisesta kaksi kolmasosaa on ollut mukana jossain aiemmassa rauhanturvatehtävässä. Kokemuksesta kielii suomalaisten keski-ikäkin: 32 vuotta.
Outokumpulainen Erkki Ekman ja seinäjokelainen Tomi Hanka pystyttävät panssariaitaa indonesialaisten rauhanturvaajien leirin ympärille. Molemmilla miehillä on aiempaa kokemusta Balkanin operaatioista, ja alan töissä miehet ovat koti-Suomessakin.
Työmaalta rakentajat kiirehtivät keväisen raekuuron saattelemina omaan Camp Ida -leiriin, missä luutnantti Jyrki Saavinen tökkää miehiin hepatiittirokotukset. Oululainen anestesiahoitaja on keikkailut univormussa aiemmin Kosovossa ja Afganistanissa.
-- Flunssaa, vatsatautia ja rakennustöissä sattuneita kolhuja. Ja kun on tuommoinen keski-ikä, niin alkaahan niitä vaivojakin olla, Saavinen kuvaa työsarkaansa.
Vaikka hyvin onkin mennyt, ajatukset ovat jo kahden viikon päässä, jolloin pesti päättyy ja puolitoistavuotias tytär saa isän takaisin kotiin.
Lihapullat maistuvat irlantilaisillekin
Lähes samanikäistä tytärtä ikävöi kersantti Arto Nevalainen. 37-vuotias muonittaja odottelee keittiöllä YK:n ruokatoimitusta.
-- Ihan kunnon kotiruoka: lihapullakastike ja perunamuusi tai makaronilaatikko, Nevalainen kuvailee suomalaisrauhanturvaajien lempiruokia. Kuulemma kelpaavat irlantilaisillekin.
-- Meillä on suolat kohillaan.
Kuopiolaisella on seitsemästä viime vuodesta osapuilleen neljä kulunut rauhanturvaoperaatioissa.
-- Hyvä mieli on reissuista jäänyt. Kyllä minä sydämellä teen tätä hommaa.
-- Vaimolle tuli kyllä luvatuksi, että enää en lähde.
Samaa on lupaillut tilannekeskusta bunkkerin suojissa johtava kapteeni Keijo Keskinen, joka lähti ensimmäisen kerran Libanoniin 1990-luvulla. -- Siitä se tuli tauti päälle, kuudennella keikallaan oleva mies sanoo.
"Kovan luokan sotureita"
Paitsi rauhanturvakonkareita Libanonissa olevat suomalaiset ovat myös kokeneita ja koulutettuja siviiliammattilaisia -- tällä kertaa työn luonteesta johtuen pääosin rakennusalalta. Suomen Unifil-rauhanturvaajista vain noin joka neljäs on ammattisotilas.
Suomalais-irlantilaista pataljoonaa johtavalla everstiluutnantti Osmo Toivosella on alaisuudessaan asevelvollisuusarmeijan käyneitä reserviläisiä ja työehtosopimuksiin perustuvan ammattiarmeijan joukkoja. Ei jää epäselväksi, että kotimainen järjestelmä miellyttää.
-- Meidän vahvuus on, että meidän ihmisillä on äärettömän vankka elämänkokemus ja yleinen sivistystaso. Sen päälle sitten vielä hyvä sotilaskoulutus niin sehän on hirvittävä sotakone.