Afganistanin rauhanturva-operaation jatkaminen on tarpeen, vaikka riskit voivat vielä kasvaa. Suomalaiset eivät ole paikalla sotimassa, vaan rakentamassa yhteiskuntaa ehyemmäksi.
Kersantti Petri Immosesta tuli ensimmäinen Afganistanin rauhanturvaoperaatiossa kuollut suomalainen sotilas. Hänen kuolemansa ei johtunut sattumasta eikä edes satunnaisesta väkivallasta. Tienvarsipommi oli tietoisesti suunnattu YK-sotilaita vastaan. Sen asettajalle oli todennäköisesti yhdentekevää, osuuko kohdalle suomalaisia vai norjalaisia.
Maimanan kaupungissa tiedettiin hyvin, että pohjoismaiset rauhanturvaajat kävelevät ihmisten keskellä eivätkä eristäydy panssaroituihin autosaattueisiin. Sotilaat ovat suojattomia tällaisia iskuja vastaan, ja sen takia tulen avaaminen rauhanturvaajia kohti on erityisen raakalaismainen ja tuomittava teko.
Suomalaiset joutuvat nyt kiinnittämään sotilaiden turvallisuuteen entistäkin enemmän huomiota. Afganistanista vetäytyminen sen sijaan ei tule kyseeseen, eikä sellaista edes ole harkittu.
Pommin asettajasta ei toistaiseksi ole tietoa, mutta kuka takana onkin, tavoitteena on nimenomaan ollut saada YK-joukkoja pois alueelta. Immonen oli mukana saattamassa norjalaisia lääkäreitä paikalliseen sairaalaan. Tehtävä kertoo paljon koko pohjoismaisen osaston toiminnan luonteesta. Liikutaan jalan, ollaan menossa auttamaan paikallista väestöä, yleisenä tavoitteena yhteiskunnan jälleenrakentaminen.
Kaikkien kuvioihin olojen vakiinnuttaminen ei sovi. Taustalla voi olla yhtä hyvin paikallisia rikollisjärjestöjä tai uudelleen valtaan pyrkivä Taleban -liike, jonka tukialue tosin on maan eteläosissa. Aseita ja ammuksia maassa riittää kaikille halukkaille, ja pommien rakentelun taidot ovat hallussa. Kaukolaukaisimella toimiva 22-kiloinen tienvarsipommiksi muutettu tykistökranaatti tosin ei Afganistanissakaan ole ihan joka pojan lelu.
Afganistanin eteläosissa Nato-joukot ja Taleban käyvät keskenään suoranaista sotaa. Levotonta on muuallakin, ja rauhallisemmaksi mielletty pohjoisosa on saanut osansa. Lauantaina kolme saksalaista rauhanturvaajaa kuoli iskussa Kunduzin kaupungissa. Viime vuoden helmikuussa Maimanassa suomalais-norjalainen tukikohta oli hetken käytännössä piiritettynä ja tulituksen alla. Tuolloin kimmoke tapahtumiin saattoi olla tanskalaislehden Muhammed-pilapiirroksissa.
Suomi ei osallistu Nato-joukkojen taisteluihin, mutta on turha kuvitella, että suomalaisuus suojelisi ketään. Paikan päällä ei tehdä mielikuvien hienosäätöä sen mukaan, millaista joukkoja lähettäneiden yksittäisten maiden politiikka on. Kaikki ovat kuitenkin mukana Naton johtamassa operaatiossa, ja esimerkiksi Talebanin yleistavoite on saada ulkomaiset ulos maasta.
Pohjoismainen tapa rakentaa siltoja rauhanturvaajien ja paikallisen väestön välille on tuloksia tuottava menetelmä. Samalla on varauduttava siihen, että joku saattaa väkivalloin yrittää näitä tuloksia estää.
Afganistanin kokonaistilanne antaa, ikävä kyllä, hyvin vähän aihetta optimismiin siitä, että olojen vakiintuminen olisi näköpiirissä. Edessä saattaa olla uusia kipeitä uutisia. Sata sotilasta paikalle lähettänyt Suomi on tässä kuviossa pikkutekijä mutta silti oleellinen osa ratkaisua.
Paikan päällä oleville suomalaisille olojen karuus ja vaarallisuus ei ole tullut yllätyksenä. Ketään ei ole paikalle pakotettu. Kansainvälinen rauhanturvaaminen on yksi Suomen puolustusvoimien keskeisistä tehtävistä, eikä työssä voi välttää riskejä.