Kaksi tuokiokuvaa lyhyen ajan sisältä keväällä 1999 Helsinki-Vantaan lentoaseman kyljessä olevalta VIP-kentältä. Ensimmäinen kuva: ulkomaanmatkalta palannut presidentti Martti Ahtisaari viedään sivuportista virka-Mersulla tiedotusvälineiden edustajien ohi. Sopulit eivät saa hakemaansa eli tietoa siitä, asettuuko Ahtisaari SDP:n presidenttiehdokkaaksi vai ei. Toinen kuva: matkalle lähdössä ollut Ahtisaari kävelee jo kohti lentokonetta, mutta kääntyy tällä kertaa Kosovo-kommentteja kärttäneen median luo.
Kevät 1999 oli merkillinen jakso Ahtisaaren uralla. Loppuaan lähestynyt kuusivuotiskausi oli sujunut ristiriitaisesti, presidentin suosioluvut eivät näyttäneet hyviltä, ja Ahtisaari pihtasi tietoa, lähteäkö uudelleen ehdolle ja jos kyllä, kenen ehdokkaana. Kalifiksi kalifin paikalle janonneet Tarja Halonen, Pertti Paasio ja Jacob Söderman olivat jo lähtökuopissa.
Kun Ahtisaari lopulta näytti punaista valoa ehdokkuudelleen, tapahtui äkkikäänne, joka nosti hänen suosiokäyränsä jyrkkään nousuun. Kosovon pommitusten kanssa pulaan joutunut Yhdysvallat halusi Ahtisaaren välittäjäksi. Jälkiviisauden makeassa valossa voi vain arvailla, miltä Suomen presidenttilähihistoria näyttäisi, jos aikataulujen rattaat olisivat olleet hivenen toisessa asennossa keväällä 1999.
Mutta kuten Esko Ahon motto kuuluu, niin on hyvä kuin käy. Ahtisaari on aina ollut profeetta enemmänkin vieraalla kuin omalla maallaan. Jos kulttuurin ja urheilun tähtiä ei oteta lukuun, Ahtisaari on jo pitkään ollut tunnetuin, ja arvostetuin, suomalaisnimi maailmalla. Vaikka Ahtisaaren presidenttikautta on vielä varhaista arvioida, hän tuskin koskaan saa siitä sellaisia mainesanoja kuin töistään kansainvälisessä diplomatiassa.
Asiat voivat olla pienestä kiinni. Ahtisaaren presidenttikausi alkoi samalla hetkellä, kun Suomi alkoi todella kansainvälistyä. Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen ja Naton rauhankumppani. Samaan aikaan presidentti alkoi matkustaa tiheään Suomesta ja vielä enimmäkseen muualle kuin itään. Muutosta korosti, että edeltäjä Mauno Koivisto oli mielletty kiikkutuolissa istuneeksi fundeeraajaksi. Ahtisaaresta tuli paheksuttu reissu-Mara, jonka irvailtiin käyvän välillä kotimaassa lyhyellä työvierailulla. Seuraaja Tarja Halonen matkusti ensimmäisellä kaudellaan ulkomailla itse asiassa uutterammin kuin Ahtisaari, mutta matkailupresidenttiin oli jo totuttu.
Ahtisaaren kauden suuri muutos ja samalla kompastuskivi oli siinä, että hän poikkesi tutusta presidenttimuotista. Edeltäjät olivat keitetty sisäpolitiikan ja sotien liemissä kun taas virkamiestaustainen Ahtisaari edusti kansainvälisyyttä. Yhtä lailla jälkiviisauden valossa voi miettiä, osuivatko hänen presidenttivuotensa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen Suomen historiallisen kehityskulun kanssa. Oliko Ahtisaari-tyyppinen presidenttiys kuusi tai 12 vuotta etuajassa?
Nobelin rauhanpalkinnon saaja(t) julkistetaan perjantaina Oslossa. Ahtisaari on vielä edellisvuosiakin enemmän veikattu voittajasuosikki. Palkinnon arvoa ei Ahtisaaren kannalta vähentäisi yhtään, että se voitaisiin jakaa hänen sekä Indonesian presidentin ja Aceh-liikkeen johdon kesken menestyksellisistä rauhanneuvotteluista.
Ahtisaari ei ole ainoa, jonka ura on polveillut samaa rataa. Yhtäläisyys on silmiinpistävän suuri etenkin Yhdysvaltain ex-presidenttiin Jimmy Carteriin. Hänen presidenttiytensäkin sujui myrskyisästi ja jäi yhteen kauteen. Kotimaista ja kansainvälistä arvonantoa alkoi sataa vasta myöhemmin. Carter sai Nobelin rauhanpalkinnon 2002 "ponnisteluistaan etsiä rauhanomaisia ratkaisuja kansainvälisiin konflikteihin, ajaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä". Jos Ahtisaarelle myönnettäisiin rauhan Nobel Acehin rauhanneuvottelujen asemesta hänen koko elämäntyöstään, perustelut voisivat olla lähes sanasta sanaan samanlaiset.
Yhtä kaikki, rauhanpalkinto kruunaisi Ahtisaaren elämäntyön. Tunnustus olisi megaluokan tapaus paitsi Suomelle myös Oululle ja vastaisi yhteiskunnallisessa toiminnassa samaa kuin Kärppien jääkiekkomestaruus urheilussa runsaat kaksi vuotta sitten. Rauhan Nobel olisi harvinaista herkkua kaupungille, jossa Ahtisaari vietti monta vuotta. Kukapa kissan hännän nostaisi jollei kissa itse. Nobelin siivellä kaupunki voisi hyvällä omallatunnolla tehdä numeroa itsestään.