Miljoonat ihmiset ovat marssineet rauhan puolesta ja Yhdysvaltoja vastaan. Euroopassa näin äänekästä mekkalaa pidettiin viimeksi 1970- ja 80-lukujen vaihteessa, kun USA toi risteilyohjuksia keskelle Eurooppaa.
Nykyisen rauhan akselin muodostavat mielenkiintoiset maat. Saksa tuhosi 60 vuotta sitten lähes koko manner-Euroopan. Vanha Eurooppa ei tehnyt mitään, kun Hitler 1938 nielaisi Itävallan ja osan Tshekkoslovakiaa. Rauha meidän ajaksemme, sanoi Britannian Neville Chamberlain.
Neuvostoliitto ei kysynyt YK:n turvallisuusneuvostolta lupaa, kun se hyökkäsi Afganistaniin 1979. Eikä USA, kun se miehitti Grenadan 1983. Yleiskokouksessa Suomi teki pesäeron muihin länsimaihin ja pidättäytyi tuomitsemasta suurta naapuriaan. Sentään USA:ta vaadittiin poistumaan Grenadasta.
Irakin kriisissä Venäjä ja Ranska eivät ole vain rauhan asialla, vaan myös omalla asiallaan. Saddamin hallinto on solminut monen miljardin euron sopimuksia ranskalaisten ja venäläisten öljy-yhtiöiden kanssa. Jos Saddam kaatuu, nämä sopimukset ovat nollan arvoisia. Ranska on myös Irakin suurin kauppakumppani. EU:nkin kauppavaihto Irakin kanssa kipuaa vuosittain lähelle neljää miljardia dollaria.
Kun öljysopimuksissa ja kauppavaihdossa on kysymys rahasta, pakkohan sitä on olla rauhan asialla.
Maailmassa käydään parhaillaan useita kymmeniä sotia. Niistä rauhanmarssijat eivät taida tietää mitään. Sen sijaan ollaan huolissaan sodasta, joka ei ole vielä syttynyt. Eikä toivottavasti sytykään. Mutta hurskastelullakin pitäisi olla rajansa.
Vaikka marssijat kuinka kovasti kertoisivat, etteivät he osoita mieltään Saddamin puolesta, vaan sotaa vastaan, mielikuvat ratkaisevat. Samalla kun vastustetaan sotaa ja Yhdysvaltoja, tuetaan Saddamia. Irakissa joku nauraa partaansa ja kiittää rauhanmarssijoita tuesta.
Naisten päivänä korostettiin aivan oikein, että naiset ja lapset ovat sodan ensimmäisiä uhreja. Mutta juuri naiset kärsivät Irakissa eniten tälläkin hetkellä. Naisia alistetaan ja vainotaan samalla tavalla kuin Afganistanissa Talebanin hallinnon aikana.
Tiedot ovat karmeita. Vaimoja ja äitejä raiskataan miesvankien silmien edessä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Armeijalla on erityisiä raiskaajajoukko-osastoja, joiden tehtävänä on naisten kunnian loukkaaminen. Hiljattain Saddamin pojan johtama miesjoukko teloitti veitsillä 50 nuorta naista Bagdadissa. Naisten päät ripustettiin heidän kotiensa ovien eteen useiksi päiviksi.
Irakin naiset varmaan ovat kiitollisia lännen ja Suomen marssiville naisille.
Hyökkäys Irakiin ei ole oikeutettu ilman YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä. Pienten maiden asema kävisi tukalaksi, jos suuret saisivat milloin tahansa hyökätä niiden kimppuun.
Mutta kovin sinisilmäinen ei kannata olla. Koko kriisihän kilpistyy yhteen asiaan eli siihen, kuka käyttää valtaa maailmassa. Vastakkain eivät ole vain Yhdysvallat ja Irak, vaan myös USA ja Eurooppa.
Sota ilman turvallisuusneuvoston lupaa ei lyö railoa vain USA:n ja Euroopan välille, vaan myös Euroopan sisälle. Jos maanosaamme ilmaantuu uusi rautaesirippu, se voi halvaannuttaa myös EU:n. Sen sijaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan suhteet korjautuvat nopeasti.
Yksi asia on jo aivan varma. Terrorismin vastainen sota on hävitty. Osamat ovat voittaneet, kun länsi tappelee keskenään.