Oulun yliopistollinen (Oys) sairaalan teho-osasto ykkönen aamulla kello 7.20. Aamun ensimmäinen palaveri on alkamassa.
Lääkärit kävelevät rauhallisesti teho-osasto kakkoselle yhteiseen palaveriin, jossa yön yli päivystänyt lääkärit ja hoitohenkilökunta antavat vuoroon tulevalle hoitohenkilökunnalle lyhyen katsauksen yön tapahtumista ja siitä, missä kunkin potilaan kohdalla mennään.
Aamun ensimmäinen palaveri
"Kymppipaikalta voidaan päästää jo osastolle. Potilaalle ei mitään ongelmia", miitingissä todetaan.
"Tehoykkönen on umpitäynnä". Sinne ei voida siirtää yhtään potilasta." tehoykkösen päivystänyt lääkäri Janne Liisanantti kertoo muille.
Joku ehdottaa yhden potilaan siirtämistä osastolle, mutta tehohoidon ylilääkäri ja professori Tero Ala-Kokko päättää yhdessä tehohoidosta vastaavan apulaisylilääkäri Jouko Laurilan kanssa, että sen aika ei ole vielä.
Aamupalaverissa suunnitellaan myös pystytäänkö leikkauksia tekemään. "Leikkausta voidaan joutua siirtämään sen vuoksi, että potilaalle ei leikkauksen jälkeen löydy valvontapaikkaa", Ala-Kokko kertoo. Ala-Kokko kertoo, että teho-osastojen petipaikoista on yli 80 prosenttia koko ajan täynnä.
Palaverin jälkeen lääkärit lähtevät yhdessä aamukierrolle. Joka välissä otetaan käsidesinfektioainetta, potilashuoneeseen tullessa ja lähdettäessä, käytävällä ja taas tultaessa toiselle osastolle.
Leikkausosastolta soitetaan ja varmistetaan onko leikkauksia lupa aloittaa. Ala-Kokko antaa luvan.
Lääkärit tekevät aamun raporttikierron melko sutjakkaasti. Potilaan vuoteen kohdalla käydään vielä potilaan vointia ja lääkitykseen liittyviä tietoja ja annostuksia tarkasti läpi. Huomenta toivotetaan jokaiselle potilaalle.
Vaikka teho-osastolla hoidetaan vakavasti sairaita potilaita ja kiireellistä hoitoa vaativia potilaita, on hoitohenkilökunta rauhallista, kukaan ei säntäile televisiosta tuttuun Teho-osasto -tyyliin.
"Täällä on erittäin turvallista ja hallittua, ja kaikki on erittäin selkeästi ohjeistettua. Jokaista potilasta kohden on yksi sairaanhoitaja", kertoo teho-osasto ykkösen osastonhoitaja Tarja Arvola.
Potilaasta voi joskus tuntua, että lääkärit eivät heitä huomaa. Teho-osastolla kierrolla olevat lääkärit panevat heti merkille myös käytävällä sairaalasängyssä kuljetettavan potilaan. Ala-Kokko soittaa välittömästi ja haluaa tietää, missä potilaan kohdalla mennään.
Muutamissa ovissa roikkuu kosketuseristyksestä tai suojaeristyksestä kertova kyltti.
Ala-Kokko kertoo, että eristyspotilaiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. "Se johtuu siitä, että potilaat ovat sairaampia kuin ennen. Eristetty potilas voi olla sellainen, joka ei pysty vastustamaan bakteereja, jotka terveessä ihmisessä eivät edes pysy hengissä", Ala-Kokko toteaa.
Päiviä ohjaa sama sykli
Lääkäreiden oma potilasmiiting alkaa aamun raporttikierron jälkeen. Potilastiedot heijastetaan isolle näytölle. Näytöllä näkyy potilaan voinnista kertovat seurantatiedot , sydänkäyrät, potilaan sairauskertomustiedot, röntgen kuvat ja hoitopäätökset.
Päiviä ohjaa sama sykli. Kello 9 pidetään lääkärien oma yhteispalaveri. Mukana ovat muun muassa tehohoidon ylilääkäri, tehohoidosta vastaava apulaisylilääkäri, infektiolääkäri, kardiologi, kirurgi, osaston organisaattorihoitaja ja osaston farmaseutti. Yhteisen hoitoneuvottelun jälkeen lääkärit siirtyvät hoitamaan omia potilaitaan.
Iltapäivällä tehdään osastoilla uusi yhteinen kierros, jossa jaetaan tietoa päivystämään jääville lääkäreille. Aamuvuorolaisen päivä päättyy noin kello 15-17, mutta iltakuuteen osastolla on aina yksi seniorilääkäri päivystävän lääkärin apuna.
Voisi kuvitella, että teho-osastolla potilas on täysin hoitohenkilökunnan käsissä, ja näinhän usein on. "Mutta heti kun potilas pystyy, hän pääsee itse osallistumaan hoitoonsa ja saa fysioterapeutin vieraakseen", kertoo Arvola.
"Yleensä tehohoidosta voi seurata fyysisiä rajoitteita ja voimattomuuden tunnetta. Useimmille täällä vietetty aika jää pimentoon", Ala-Kokko kertoo.
Kolme kuukautta sairaalasta pääsyn jälkeen potilas tulee kontrollikäyntiin. Lääkärin vastaanotolla kerrotaan potilaan sairaalaoloajasta ja selvitetään, miten potilaan toipuminen on sujunut sekä suunnitellaan tarvittava jatkohoito.