Monet alle kolmekymppiset oululaiset tuntuvat ihmettelevän, mitä kaikki kohkaaminen Rauhalan paluusta oikein on. Paikka kun on ollut iän kaiken tunnettu vähemmän jännittävästi pelkkänä lounas- ja tilausravintolana.
1990-luvun alkupuolella oli toisin. Silloin Rauhala oli oululaisen opiskelijaelämän kulttuuripitoinen keskus.
Useimmille Oulun yliopistoon opiskelemaan tulleille nuorille Rauhalla oli ensimmäinen oululaisravintola, jossa he tulivat käyneeksi. Rauhalan yläkerrassa nimittäin sijaitsivat ylioppilaskunnan tilat, ja lukukausi tietysti avattiin ilmoittautumalla sinne.
Eikä Rauhala päässyt unohtumaan senkään jälkeen. Ravintolaan sovittiin treffit orientoivien opintojen kaupunkikierroksille, ja sinne kierrokset usein myös päätettiin. Kuppilan hintataso kun oli hyvinkin opiskelijaystävällinen.
Kahvilaosasto, iso sali ja kabinetit mukaan lukien Rauhalaan mahtui parisensataa ihmistä, mikä mahdollisti monenlaiset tapahtumat Oulun Ylioppilasteatterin esityksistä lähtien. Suuren yleisön silmissä pääpaino oli elävässä musiikissa. Rauhalan lavalla esiintyi iso liuta valtakunnallisia artistinimiä Kauko Röyhkästä ja Tuomari Nurmiosta Kingston Walliin, Kolmanteen Naiseen ja Supperheadsiin.
Yksi Rauhalan kaikkien aikojen kuumimmista illoista oli kovassa nosteessa olleen Ultra Bran keikka joskus 1990-luvun puolivälissä. Tupa myytiin nopeasti täyteen ja tunnelma oli niin tiivis, että ikkunoita oli pakko pitää auki talvipakkasesta huolimatta. Tarinan mukaan myös jokunen liputta jäänyt löysi tiensä sisään samaisten tuuletuskanavien kautta muiden juhlavieraiden suotuisella avustuksella.
Yhtä lailla Rauhala oli merkittävä virstanpylväs monien paikallisten bändien taipaleella. Alkuvuodesta 1988 haukiputaalaisen Aknestikin laulaja-basisti Jukka Takalo ja kitaristi Kai Latvalehto joutuivat soittamaan Rauhalassa rytmikoneen säestyksellä rumpalin lähdettyä kohti uusia haasteita, mutta niin vain keikan jälkeen yleisön joukosta löytyi uudeksi rumpaliksi entinen pikajuoksijalahjakkuus Mikko Rautalin.
Brüssel Kaupallinen taas perustettiin alun perin Aknestikin myöhemmän Rauhalan-keikan loppuhuipennukseksi. Kuten tunnettua, sen jälkeen Brüssel Kaupallinen rupesi elämään aivan omaa elämäänsä.
Takalon laskujen mukaan Aknestik ehti keikkailla Rauhalassa nelisenkymmentä kertaa. Osa keikoista, kuten Maakinen mysteerikiertue -kiertoajelun jatkobileet, levynjulkaisut ja kymmenvuotisbileet olivatkin melkoisia spektaakkeleita.
"Videotykkiä käytettiin paljon hyväksi, Aknestik saattoi tulla elokuvakankaan takaa suoraan savun keskeltä. Yleisö heilutti Aknestik-pienoislippuja. Meillä oli myös omat paukut. Koiran ilmoitus oli suosittu juoma. Siinä oli osa Carilloa, punaista Carilloa, koska se meni niin sanotusti varteen. Keltainen Carillo vain kusetti", Takalo muistelee.
"Setan aids-tukibileissäkin soitimme. Yleisö katsoi meitä, ja me katsoimme salin takaseinää, jossa oli Setan omatekoisia aids-valistusfilmejä. Kummallinen fiilis."
Yhtä lailla Takalo viihtyi hyvin myös Rauhalan asiakkaana.
"Rauhalaan oli mukava tulla, vaikkei illan bändi olisi ihan suosikki ollutkaan."
Yksi Takaloa ja muita tulijoita vastaanottaneista oli lähemmäs kaksi vuotta Rauhalan ovimiehenä työskennellyt Marko Pyhähuhta.
"Itsekin Rauhalan portsarina ollut Larkomaan Jaska kysyi, että kiinnostaisiko portsarin hommat. Vuosi taisi olla 1994. Olimme kaikki siellä töissä opiskelujen ohessa", Pyhähuhta kertoo.
"Rauhalassa kävi asiallista porukkaa. Syrjäinen sijainti varmaan vaikutti, että satunnaisia tuurijuoppoja ei koskaan pyrkinytkään sisään. Yhden ainoan kerran jouduin poistamaan pari henkeä pienen nujakan takia ja kerran henkilön, joka oli liian humalassa. Hänkin oli ollut siellä keikalla samana iltana."
Rauhalan sijainti vaikutti osaltaan myös siihen, että asiakkailla ei ollut mikään kiire pois sulkemisajan lähestyessä.
"Sen sijaan, että olisimme valomerkin jälkeen sammuttaneet musiikin kokonaan, keksimme laittaa soimaan Eläkeläisten version vanhasta sirkusbiisistä. Biisi kesti varmaan puoli tuntia, mutta se ei ehtinyt edes puoliväliin, kun väki oli jo siirtynyt narikan puolelle", Pyhähuhta naureskelee.
Rockin lisäksi Rauhalaan mahtui paljon muutakin. Jazz 20 ry piti siellä suosittuja klubi-iltojaan, samoin Oulun Setan diskoillat vetivät aina tuvan täyteen.
"Järkkäsimme joskus Aikion Aslakin kanssa Vinksahtaneen musiikin festivaalit, joissa esiintyivät Kari Oja Nivalan Möngön kylältä, Sir Mister Taf ja Paska-yhtye", Takalo sanoo.
Aknestikin ja tangoprinsessa Satu Pitkäahon Finnhits-kokoonpano Satu ja Vaahtopäät teki aikanaan Rauhalan yleisöennätyksen vetäen patiolle yli 700 henkeä. Vuodesta 1995 asti järjestetyt, yliopiston opiskelijoiden lukukauden avaavat Vulcanaliat pistivät kuitenkin pian paremmaksi.
Vielä 1990-luvun alussa Rauhalan suosioon vaikutti tietysti se, että humanistisen tiedekunnan laitokset sijaitsivat kivenheiton päässä Åströmin vanhan nahkatehtaan tiloissa ja opettajankoulutuslaitos tien toisella puolella.
Vuosikymmenen mittaan myös kaupungin keskustan uusien baarien imu alkoi näkyä, ja Rauhalasta tuli pelkkä läpikulkupaikka. Tapahtumaillat toki vetivät asiakkaita entiseen tapaan, mutta tavallisina arki-iltoina oli rauhallista. Bändi-illoista tuttu popdiskokonsepti ei sekään saanut tuulta purjeisiin. Säännöllinen ravintolatoiminta loppui 1990-luvun lopulla.
Ylioppilaskunta päätyi Mannenkadulle alun perin jo vuonna 1964, kun se sai Rauhalan lahjoituksena Pohjoismaiden Yhdyspankilta. Ylioppilaskunta joutui lopulta luopumaan rakennuksesta talousvaikeuksien vuoksi. Nykyisin Rauhalan omistaa Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö.