Haapajärvisessä Väliojan koulussa oli torstaipäivänä jännät paikat. 5.-6.-luokkalaisten luokkahuoneen edessä piipahti arvovaltainen herrasmies. Runoilija Niilo Rauhala luki ja kertoi virsi- ja lastenrunoistaan, joita ryyditettiin laulamalla tuttuja virsiä.
Rauhala seisoi tunnin ajan 41 oppilaan edessä ja toimi esilaulajana koulun rehtorin Yrjö Kahilan säestäessä pianolla. Esiintyjä oli alan ammattilainen, sillä vuonna 1986 valmistuneessa virsikirjassa on toistasataa Rauhalan tekemään, kääntämää tai muokkaamaa virttä.
Illalla Rauhala puhui runoilijaelämästään kirjailijavierasta kuulemaan tulleille aikuisille Haapajärven kirjaston teatterisalissa.
Rauhala kahlasi sukupolvien kirjon läpi saman päivän aikana; aivan kuin hänen tuotannossaan tulee tapahtumaan. "Teen parhaillaan runokirjaa lapsille. On se myös aikuisille, mutta kirjoitettu lapsenmielisellä tavalla. Mikä koskettaa lapsia, koskettaa myös aikuisia", Rauhala hymyilee.
Hauskoja, humoristisia riimirunoja sisältävä opus julkaistaan joskus ensi vuoden alkupuolella. Se sopii 40-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi.
Kirjaston teatterisalissa muutamat kymmenet ihmiset pakkautuivat perisuomalaiseen tapaan takariviin, mutta päivällä Väliojan koululla tunnelma oli tiiviimpi. Lapset kunnioittivat pappaikään ehtinyttä pappia silmät tapillaan, valppain mielin.
Joukossa kuunteli soljuvia runosäkeitä kymmenkunta Rauhalan lastenlasta. Tarkkaa lukua runoilija ei tiedä, sillä kolmatta polvea on siunaantunut 36 lapsen verran. Omia lapsia Rauhalalla on kymmenen, joista Satu ja Silja Myllylahti asuvat Haapajärvellä.
Taipumus kirjallisuuteen kulkee verenperintönä, sillä Satu Myllylahti valittiin äskettäin Haapajärven kirjaston kaikkien aikojen ensimmäiseksi vuoden lainaajaksi.
Illalla Rauhala antoi ja halusi antaa itsestään kuvan monipuolisena sananiekkana.
Hän ei halua leimautua pelkästään hengellistä runotuotantoa tehtailevaksi mieheksi. Yhtä lailla luonto on lähellä sydäntä. Kaikista runoista on turha etsiä kytköstä yläkerran herraan.
"En kirjoita perinteisellä uskonnollisella kielellä. Runojeni kieli on moderni. Runoni ovat moni-ilmeisiä ja monitulkintaisia, vaikka elämänkatsomukseni heijastuu kuitenkin kaiken pohjalta."
Luontokuvat ovat keskeisiä runokuvia Rauhalan laajassa tuotannossa. Niitä hän käyttää tulkitsemaan myös uskonnollisia kokemuksia.
Suon ja meren mies
Rauhala kiemurtelee sekä tässä ajassa että menneisyydessä. Iän karttuessa hän on huomannut, että lapsuus ja juurten kaipuu tulevat entistä lähemmäksi. Muistikuvat - metsät, suot ja tunturit - Kittilän lapsuudenkodista pulpahtavat tuon tuosta tajuntaan.
Kaksi luontoelementtiä nousee muita paremmin pintaan Rauhalan kohdalla: suo ja meri.
"Suon yksinkertainen ja vaatimaton kauneus, niittyvillat ja hillan kukat, syksyinen sammaleiden punertuminen... Suo tarjoaa hiljaisen kuuntelemisen hetkiä."
Meren Rauhala löysi muutettuaan Kemiin. Sen ääressä on runoilijan hyvä miettiä elämän myllerrystä. Meri antaa yleensäkin runoilijoille paljon ajattelemisen aihetta.
"Se on monenlainen symboli: ajan, ikuisuuden, Jumalan. Sen kauneus, lempeys ja valo; vaihtuvat ilmeet. Meren myrsky kuvastaa mahtia ja ihmisen pienuutta."
"Luonto runoissani ei ole pelkkiä postikortteja ja valokuvia. Luonto kuvaa elämää, jota elän."