Kärsämäki 11-vuotias Elina Röyttä ottaa jo tottunein käsin kiinni Sutturan riimusta. Hän on hakemassa kurssilta lisäoppia junior handler -kilpailuun. Hän lähtee esittelemään omaa puolivuotiasta ihanaa ja kilttiä Rauha-vasikkaansa elokuussa Tampereen Välkky-näyttelyyn.
Oulaistelainen Elina on esitellyt vasikoita aiemminkin. Manta-vasikan esittely Vanhan Voiman päivillä useampi vuosi sitten on jäänyt hyvin mieleen. Hän talutti kilttiä ja tottelevaista Mantaansa, kun se yllättäen hyppäsi olkipaalin yli suoraan tuomarin eteen.
Hyvä, että sai riimun pidetyksi kädessä, eikä Manta karannut. Silloin Elina ei ollut vielä käynyt kursseja junnukilpaa varten, vaan esitteli eläintään äitinsä antamin ohjein. Mantan jälkeen Elina talutti Rentukkaa, mutta se kasvoi liian suureksi ja oli vähän vaarallinen, kun sillä oli sarvet päässä.
Kurssilla Elina haluaa oppia ainakin esittelyriimun teon. Hän haluaa oman riimun, koska kotona on vain kaksi riimua ja kolme kolme taluttajaa, Lotta-sisko ja vielä kaveri.
Toiset tollompia
Toiset vasikat ovat tollompia kuin toiset, tietävät kouluttajat ja pian koulutettavatkin. Joku vasikka voi olla kuin tollonkoppi tai pistää sorkkansa juntturaan. Taluta sitä sitten!
"Vauhkoa tai arkaa vasikkaa on vaikea kouluttaa, mutta jos sen pystyy kesyttämään, siitä saa luottavaisen kumppanin. Se vain vaatii enemmän aikaa ja puuhastelua", kertoo kouluttaja Sirkka-Liisa Haapamäki, Pohjois-Pohjanmaan karjakerhon sihteeri.
Hän vakuuttaa, etteivät vasikat ole tyhmiä, vaikka niin luullaan. Ne oppivat kuten koiratkin sanoja ja käskyjä. Ne ovat myös tarkkoja hoitajansa äänensävystä, eivätkä suostu yhteistyöhön, jos hoitaja on huonolla tuulella.
Junior handler -kurssi Anu ja Jari Ahlholmin tilalla lauantaina Kärsämäellä osoittautui suosituksi. Mukana oli parikymmentä kymmenen molemmin puolin olevaa lasta ja nuorta, enimmäkseen tyttöjä.
Sirkka-Liisa Haapamäen mukaan tärkeää on valita sopiva eläin junior handleriin. Parin olisi oltava sopusuhtainen, pienemmälle esittäjälle pienempi vasikka. Vasikan koulutuksessa on sama sääntö kuin muussakin kasvatuksessa: nuorena on vitsa väännettävä.
"Pieni vasikka on kuin pikkuvauva. Se ei jaksa kauan, ja sille on opetettava yksi asia kerrallaan. Pikkuisilla askelilla päästään eteenpäin. Kaikella tavalla on toimittava eläimen hyvinvoinnin parhaaksi. Väkivaltaisia konsteja ei saa käyttää. Vasikalle on annettava porkkanaa, ei keppiä", Haapamäki muistuttaa.
Kun osallistutaan kilpailuun tai näyttelyyn, vasikka on hoidettava ja ruokittava hyvin, jota ei olisi hyväkuntoinen. On seurattava sen kasvua ja kehitystä. Se ei saa olla liian lihava tai laiha.
Yhteistyö ratkaisee
Kilpailussa ei arvostella eläimen rakennetta, mutta hyvä ulkomuoto ja kunto ovat kuitenkin eduksi. "Kiiltäväkarvainen, lihaksikas ja kehittynyt vasikka, jonka sorkat eivät ole liian pitkät, on tuomareiden mieleen", Haapamäki kertoo. Ratkaisevaa kilpailussa on esittelijän ja esiteltävän yhteistyö sekä se, miten eläin on valmisteltu.
Kilpailussa ja näyttelyssä eläimen on oltava puhdas. Puhdistus aloitetaan jo pari viikkoa ennen. Sontapanssarit reisiltä ja koko eläin pestään. Sen jälkeen leikataan koko eläimen karva pois. Karva ajellaan myös korvilta, poskilta ja leuan alta, jotta eläin olisi siloinen.
Häntää sen sijaan ei saa ajella sen tupsu on lehmän koriste. Vasikalle voi jättää myös otsatukan, johon jotkut laittavat rusetinkin.
Ennen kilpailua ja näyttelyä tarvitaan vielä tarkempaa puhdistusta ja ehostusta. Vasikka pestään esimerkiksi Mansikki-shampoolla. Koska selän linjan on oltava suora, se fiksataan hiuslakan ja kamman avulla ja leikataan viivasuoraksi.
Vasikan valkoista väriä voi korostaa perunajauholla tai magnesiumilla. Mustaan tai ruskeaan kohtaan voi harjata kenkälankkia. Vielä ruokaöljyä säämiskään, pyyhkäisy eläimen pintaan ja karva on kiiltävä.
Esittelijäkin voi pukeutua. Tytöillä voi olla pitkä hame, esiliina ja huivi päässä. Pojat ovat monesti farkuissa, liiveissä ja bootseissa.
