EU sai sulan hattuunsa neuvottelemalla Venäjän kanssa konkreettisemman tulitaukosopimuksen. Kaukasian kriisi voi silti revähtää uudelleen.
Vaikka aseet ovatkin vaienneet, pysyvämpi rauhantila Venäjän ja Georgian välillä on vielä kaukana. Nykyinen epävarma välitilanne on tietysti avoimia sotatoimia parempi, mutta se ei välttämättä kestä. Lisäksi ei ole takeita siitä, ettei kriisi leviäisi laajemmallekin.
Ansio edes ei sotaa, ei rauhaa -tilanteen saavuttamisesta kuuluu pitkälle Euroopan unionille ja sen puheenjohtajamaalle Ranskalle. Elokuussa tehty hatara tulitaukosopimus sai lihaa luidensa ympärille EU:n ja Venäjän neuvotteluissa viime maanantaina.
Venäjän taivuttaminen vetämään joukkonsa kiistatta Georgiaan kuuluvilta alueilta on iso sulka EU:n varsin sulkasatoiseen ulkopoliittiseen hattuun. Yhdysvallat on jäänyt vaalikampanjansa ja tulevan vallanvaihtonsa takia taustalle. Tämä on antanut EU:lle ja sen isolle jäsenmaalle Ranskalle tilaa toimia. Alun perin EU:n toimiin epäluuloisesti suhtautuneelle Venäjälle unionin rakentava rooli on tervetullut: näin Yhdysvallat pidetään etäämmällä, ja Venäjä voi lujittaa otettaan kaikessa rauhassa kriisialueella.
Venäjä onkin sementoinut nopeasti asemansa Georgiasta eroon ja yhä syvemmälle Venäjän huomaan pyrkivissä Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Venäjä ilmoitti äsken sijoittavansa alueille 7 600 sotilastaan "pitkäksi aikaa". Vaikka Georgia aloitti avoimet sotatoimet, Venäjä aikoo kylmästi jättää joukkojaan itsenäiseksi tunnustetun toisen valtion alueelle sen tahdon vastaisesti.
Maanantaina täsmennetyn tulitaukosuunnitelman mukaan EU lähettää 200 aseetonta siviilitarkkailijaa kriisialueelle. EU ja Venäjä ovat eri mieltä kuitenkin siitä, pääsevätkö tarkkailijat myös Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan. Heidän tulonsa jälkeen ainakin muualla Georgiassa olevien Venäjän joukkojen pitäisi vetäytyä pois.
Suunnitelman vaikein kohta koskee kuitenkin 15. lokakuuta Genevessä aloitettavia kansainvälisiä neuvotteluja. Niiden asialista on epämääräinen. Neuvottelut Etelä-Kaukasian turvallisuudesta ja vakaudesta tarkoittanevat myös perimmäistä kysymystä eli kapinallisalueiden lopullista asemaa. Venäjä eittämättä yrittää toistaa Kosovo-mallin eli vääntää kapinallisalueet irti Georgiasta. Voi olettaa, ettei ainakaan Yhdysvallat, eikä myöskään valtaosa EU-maista, suostu Georgian pilkontaan. Venäjä ei puolestaan hevi luovu valloituksestaan.
Tämä epävarmuus takaa, että Kaukasian tilanne voi kääntyä hyvinkin äkkiä taas huonompaan suuntaan. Epävarmuutta lisää vaara, että Georgiassa nähty toistuisi jossakin muualla, esimerkiksi Krimin niemimaalla Ukrainassa tai Moldovan Transdnistiriassa.
Uhkakuvaa vastaan puhuu se, että Venäjän intresseihin saattaisi nyt sopia uutta konfliktia paremmin tilanteen rauhoittaminen menestyksekkään sodan jälkeen. Pääomia pakeni Venäjältä sodan takia miljarditolkulla ulkomaille, ja myös Venäjän talouden kovat kasvuluvut ovat notkahtaneet. Rauhoittamispyrkimykseen viittaa myös Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin torstaisen Puolan-matkansa alla heittämä vihje, että Venäjä voisi hyväksyä Yhdysvaltain suunnitelman sijoittaa torjuntaohjusjärjestelmiä Puolaan ja Tshekkiin, jos Venäjän erityisedut lähialueillaan tunnustettaisiin.
Yhdysvaltain pitkän tähtäimen politiikka kriisialueella on nyt arvoitus. Venäjä ja Yhdysvallat osoittelevat toisiaan elokuun sodan todellisiksi syypäiksi, mutta Yhdysvaltain konkreettiset vastatoimet ovat jääneet vähiin. Ne siirtyvät seuraavan hallinnon mietittäviksi.