Huuli on ollut pyöreänä siitä lähtien, kun kännykkään tuli uutinen, joka kertoi Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n erottaneen viestintäpäällikkönsä Hilkka Ahteen.
Miten tällainen on mahdollista Suomessa vuonna 2012? Miten tällainen on mahdollista ammattiyhdistysliikkeessä? Mistä näitä rätyjä oikein tulee?
AKT:n puheenjohtaja Timo Räty on juristi. Hänen jos kenen pitäisi tietää, että potkujen antaminen kesken kiusaamisepäilyä koskevan poliisitutkinnan on pöljyyden huippu.
Räty näyttää ymmärtäneen asemansa ammattiliiton pomona niin, että hän voi menetellä miten tahtoo ja voi viitata kintaalla työelämän pelisäännöille, joiden pilkuntarkkaa noudattamista hän kyllä vaatii työnantajilta.
Jos Räty olisi yrityksen toimitusjohtaja, hän olisi todennäköisesti saanut vastaavanlaisesta menettelystä heti potkut tai ainakin yrityksen työntekijät olisivat, aivan oikein, marssineet ulos.
Jupakassa on monta ihmetyksen aihetta.
Miksei Räty jäävännyt itseään Ahde-äänestyksessä? Eihän vain sen takia, että hän pelkäsi äänestyksen päättyvän ”väärään” tuloksen? Räty on sentään katunut osallistumistaan äänestykseen.
Outoa on sekin, että Ahteen luottamuksesta äänestettiin. Yleensä luottamusta joko on tai ei ole, ei siitä äänestellä.
Ay-liike on yleensä solidaarinen silloin kun omissa riveissä kä-ryää. Tällä kertaa mentiin kuitenkin niin pitkälle, että hiljaisuuden muuri murtui.
Rädyn kollegat ovat puuttuneet tapaukseen harvinaisen suorasanaisesti. He tietävät, että tapaus tekee hallaa koko ay-liikkeelle. Ei siihen näköjään aina tarvita pahaa kapitalistia; Räty tekee sen ihan itse.
Räty on osoittanut kovakorvaisuuttaan reagoimatta mitenkään, kun lunta on tullut tupaan. Terveisensä lähettäneiden nimilista on vaikuttava: SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, entinen SAK-pomo, työministeri Lauri Ihalainen, STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää, SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, presidentti Tarja Halonen.
Rädyn ja rätyläisten vasta-argumentit ovat hyllyvällä pohjalla. Huvittavin niistä on ex-kansanedustaja Tero Rönnin väite, että jupakassa olisi kysymys ahtaajien vallankaappausyrityksestä. AKT:n yli 50 000:stä jäsenestä ahtaajia on kolmisen tuhatta.
Koko soppa tuo, anteeksi vain, mieleen takavuosikymmenien amerikkalaiset ammattiliitot, joissa käytettiin erittäin kovia otteita.
Kovamaineisin Amerikan ay-pomoista oli Jimmy Hoffa. Hän johti pitkään AKT:n amerikkalaista vastinetta, rekkakuskien ammattiliittoa. Republikaani Richard Nixonin presidenttiehdokkuutta tukenut Hoffa istui vuosia vankilassa ja sai lopulta liitoltaan miljoonaeläkkeen.
Jimmyä seurasi myöhemmin Teamsterien liiton johdossa poika James. Pyysin tuolloin liiton johtoon pyrkineeltä pojalta haastattelua Detroitissa 1996, mutta pyyntö torjuttiin tylysti.
AKT on kovan liiton maineessa. Se on avainlenkki teollisuuden kuljetusketjussa ja voi halutessaan halvauttaa viennin. Näin se on vuosien mittaan totisesti tehnytkin.
Nyt käytävässä näytelmässä on kuitenkin kysymys muusta kuin lakko-oikeudesta. Outo luulisi, että AKT:n kaltainen työntekijäliitto pitäisi aivan erityistä huolta oman liittonsa henkilöstön työhyvinvoinnista ja pitäisi esimerkillisesti kiinni työelämän pelisäännöistä.
Jos AKT ei pese likapyykkiään nopeasti, se saa äkkiä maineen liittona, jossa saa kiusata, ärjyä, olla puhumatta työkaverille vuosia ja jossa uskaltaa avata suunsa vasta kun ei ole enää siellä töissä.
Ei voi kuin nostaa hattua niille neljälle rohkealle AKT:läiselle, jotka uskaltautuivat torstai-iltana Yleisradion A-Talkiin. Räty-rintaman kannattajat olivat niin vellihousuja, että jäivät pois.
Räty on ilmeisen kova työehtoneuvottelija, joka vääntää AKT:n jäsenille hyviä sopimuksia. Se ei kuitenkaan oikeuta häntä toimimaan työelämässä niin kuin huvittaa.
Jos ei ole tullut vielä selväksi: Räty ansaitsee potkut.