Juhannuksen aikana noin 340 autoilijaa kärähti epäiltynä rattijuoppoudesta.
Määrä on suuri, kun otetaan huomioon, että poliisin haaviin jää vain murto-osa päihteissä ajavista kuljettajista.
Poliisin mukaan ihmiset tekivät tämän juhannuksen aikana aikaisempaa hanakammin ilmoituksia rattijuopoista.
Tätä on pidettävä suoranaisena kansalaistekona, sillä rattijuoppo on aina suuri riski kaikille tiellä liikkujille, ei vain hänen kyydissään oleville vaan myös muille.
Rattijuopumuksen takana on usein alkoholiongelma. Sille puolestaan on tunnusomaista, ettei ongelman olemassaoloa haluta myöntää.
Jos alkoholin käyttö on terveellä pohjalla, käyttäjä kyllä malttaa odottaa sen aikaa, että promillet haihtuvat kehosta ennen rattiin astumista.
Rattijuoppoudesta kärähtäneiden suuri määrä on myös viesti siitä, että asiaan suhtaudutaan leväperäisesti.
Ihmiset ottavat tietoisia riskejä ja lähtevät liikkeelle liian pian alkoholin nauttimisen jälkeen.
Riskinotto johtuu osaltaan siitä, että rattijuopumuksesta määrättävät rangaistukset eivät pure.
Rattijuopumuksesta langetettavat pikkusakot ja muutaman kuukauden ajokielto eivät hetkauta useimpien elämää mihinkään suuntaan.
Poliisin mahdollisuudet puuttua rattijuopumukseen ovat vähäiset.
Tätä kuvaa hyvin se, että Oulussa poliisi sai juhannuksen aikaan 44 ilmoitusta rattijuopoista, mutta edes kaikkiin niihin ei ehditty puuttua.
On todellista ihmisestä välittämistä, ettei rattijuopon anneta ajaa autoa. Jos sana ei mene perille, silloin on viisasta ottaa yhteys poliisiin.
Ei ole kenenkään – ei edes rattijuopon – edun mukaista se, että liikenteessä toikkaroidaan päihdehöyryissä.