Rät­tä­ri­vael­lus palasi Ouluun

Citroën 2CV:n harrastuksessa ei pidäkään olla järkeä. Oulun tapahtumaan saapui 150 harrastajaa, mutta autoja kylmässä syyssäässä saapui paljon vähemmän. Harrastajille näytti tosin riittävän sekin, että tapaa toisia samalla tavoin ajattelevia.

Rättisitikoiden kokoontumiseen saapui 150 harrastajaa.
Rättisitikoiden kokoontumiseen saapui 150 harrastajaa.
Kuva: Jukka Leinonen

Uusikaupunkilaisen Tapio Rannan rättisitikan kaasu jumittui pohjaan tulomatkalla. "Auto olisi tahtonut mennä yli satasta, mutta oli niitä nopeusrajoituksia", Ranta harmitteli.

Ranta aloittikin kaverinsa Tom Fagerlundin kanssa lauantaina rättäriharrastajien jokavuotisen kokoontumisen pihdit kourassa. Oulussa hotelli Ramadan edessä vuoden 1985 Citroën alkoi kehrätä, kun kaasuläpän palautinjousta oli lyhennetty.

"Mitä ääni muistuttaa", Ranta arvuutteli ja vastasi itse: "Ihan oma ääni."

Ranta ja Fagerlund ovat kiertäneet 2CV-Killan kokoontumisissa, "mööteissä", jo 30 vuotta. Lauantaina rättisitikoista sairastuneet aloittivat mööttinsä Oulussa jo toista kertaa.

Tapahtumaan saapui 150 harrastajaa, mutta autoja kylmässä syyssäässä saapui paljon vähemmän. Harrastajille näytti tosin riittävän sekin, että tapaa toisia samalla tavoin ajattelevia.



42 vuotta saman
mallin mukaan


Ilmajäähdytteisellä, kahden sylinterin bokserikoneella ajelussa ei nimittäin ole mitään järkeä. "Tätä ei voi mitenkään perustella", vahvisti oululainen Matti Hintikka.

Rättisitikoita eli Citroën 2CV:tä valmistettiin saman kaavan mukaan vuosina 1948-90. Vanhoissa autoissa on 400 kuution moottorit, uudemmissa 600-kuutioiset. Hevosvoimia on alle 30.

Hyvissä oloissa, myötätuulessa ja alamäessä, rättisitikka kulkee sentään yli satasta. Silti rättäriharrastajilla on tapana irrottaa tulppa rättärin toisesta sylinteristä ja kilpailla vielä pienemmillä tehoilla.

"Tuosta teen tyttärelleni autoa. Se on pitänyt hajottaa ihan atomeiksi. Kaikki mutteritkin on käytävä läpi", Hintikka kertoi omasta rättäristään vuodelta 1966.

Vieressä komeili Oulun kokoontumisen ylpeys, Jarmo Parkkisenniemen auto vuodelta 1958. Sen vieressä Kauko Piirainen ja Tauno Lassila pohtivat, että sen kunnostus on kestänyt yhtä kauan kuin omakotitalon rakentaminen.

Silti harrastus ei ole vain autotallin nurkassa kyhjöttämistä. Osia ei saa kuin toisten harrastajien välityksellä, joten rättärimiehet ja -naiset ovat väkisinkin jonkin verran sosiaalisia.

Eikä autoja vain ihailtaviksi rakenneta. Niillä ajetaan. Monet hytisevät rättisitikoittensa ratissa vuoden ympäri.

Rättäriharrastajat varoittelivat lauantaina, että jos ei ole aikaa, ratin taakse ei pidä istahtaa. Kauko Piiraisen mukaan silloin jäisi koukkuun.

Ilmoita asiavirheestä