Ratsastusjousiammunta on suosiotaan kasvattava uusvanha laji, jossa tärkeitä ovat hevosen ja ratsastajan välinen saumaton yhteistyö ja luottamus.
Islanninhevonen Juuso laukkaa tasaisin askelin maneesin reunaa kiertäen. Ratsastaja Sami Ihajoki päästää otteensa irti ohjaksista, vetää varmoin ottein nuolen viinestä ja virittää nuolen. Nopea tähtäys ja nuoli suhahtaa maalitauluun Juuson laukan jatkuessa tasaisena.
Ratsastusjousiammunta on vanha laji, joka on tekemässä uutta nousuaan. Torstaina lajia esiteltiin Iissä järjestetyissa Hourooti-turnajaisissa.
Katso myös: Iissä hevosteltiin keskiaikaisissa tunnelmissa – katso kuvia Hourooti-turnajaisista
2010-luvulla harrastajien määrä on Suomessa kasvanut tasaisesti. Kun lajiliitto Suomen Ratsastusjousiampujain Liitto ry perustettiin vuonna 2010, oli harrastajia silloin kymmenkunta.
– Nyt harrastajia on karkeasti parisensataa, Ihajoki kertoo.
Harrastajien vähyys on näkynyt esimerkiksi vaikeuksina löytää edustusjoukkueisiin kilpailijoita. Lajin parissa on mahdollista kisata aina maailmanmestaruustasolla saakka.
– Nyt alkaa jo hyvin saada joukkueita kokoon, Ihajoki kertoo.
Heikkohermoista vauhdikas laji voi kauhistuttaa. Täydessä laukassa ampuminen vaatii hyviä hermoja niin ratsastajalta kuin hevoseltakin.
Ampuessa hevosta ei voi ohjata ohjaksista, vaan ratsua ohjataan painolla ja äänellä.
Hevosen ja ratsastajan välillä on oltava luottamusta ja tiimityön on sujuttava.
– Kun ohjat ovat kaulalla, on ratsastajan voitava luottaa siihen, että hevonen tekee työnsä, Ihajoki korostaa.
Laji vaatii ratsastajalta myös hyvää kehonhallintaa. Ratsailta ammuttaessa ei istuta, vaan ampuessa ratsastaja on hieman seisovassa kevyessä istunnassa, jolloin hän voi paremmin mukautua hevosen liikkeisiin.
Ampuminen vaatii myös kiertoliikkeitä, sillä nuolia ei ammuta vain eteen, vaan myös sivuilla ja taaksepäin.
Aivan minkä tahansa jousen kanssa ratsaille ei kuitenkaan voi mennä. Hevosen kanssa ampuessa ei suinkaan käytetä pitkän näyttävää kaarijousta, vaan lyhyempää, käsin viritettävää jousta.
Mistään leikkikalusta ei kuitenkaan ole kyse, vaan nuoli voi osuessaan tehdä todellista vahinkoa.
– Itse käytän 40 paunan jousta, mitä voi käyttää myös metsästämisessä. Nuoli voi lähteä jopa 200 kilometrin nopeudella, joten kyseessä on tappava ase.
Vauhdikkaassa lajissa turvallisuuteen panostetaan, joten harjoittelu aloitetaan maasta käsin. Ihajoen mukaan ratsastajan on osattava käsitellä jousta ennen kuin hän pääsee ampumaan hevosen selästä.
Ratsaillakin harjoittelu aloitetaan rauhassa. Ampumista harjoitellaan muissa askellajeissa aloittaen käynnistä ennen laukkaan siirtymistä.
– Liikkeet tulee miettiä motorisesti ennen tekemistä. Kun osaa tehdä liikkeen hitaasti, osaa sen tehdä myös nopeasti, Ihajoki muistuttaa.
Kouluttajat eivät kouluta kuitenkaan ainoastaan ratsastajia, vaan hevoset ovat myös tärkeä osa työnkuvaa. Jousella ampuessa syntyy ääntä ja liikkeitä, joita hevonen voi pakoeläimenä säikähtää. Valtaosa hevosista kuitenkin siedättyy Ihajoen mukaan lajiin.
Lajin pariin Ihajoki päätyi omien sanojensa mukaan myöhäisheränneenä. 46-vuotias Ihajoki aloitti ratsastamisen kuusi vuotta sitten.
– Olen maalta kotoisin ja muut eläimet ovat tuttuja, mutta hevonen ei. Halusin myös oppia hevosmiestaitoja.
Ratsastuksen makuun päästyään alkoi miestä kuitenkin kiinnostaa myös mitä muuta hevosharrastaminen voisi tarjota. Ravipuoli ei häntä innostanut, mutta Youtubessa vastaan tuli videoklippi ratsastusjousiammunnasta.
Nyt Ihajoki toimii itse lajin kouluttajana pohjoisessa Suomessa.
– Lajissa auttaa aikaisempi ratsastus- tai jousiammuntaosaaminen, mutta lajin voi aloittaa myös aivan alusta.