Paavo Lipponen on yhä Suomen hallituksen ykkösehdokas korkeisiin EU-tehtäviin, mutta taustalla puoluepoliittinen vääntö kovenee.
Pinnalta katsoen Matti Vanhasen hallituksen lähtökohta lähestyviin EU-komission valintoihin ensi viikon huippukokouksessa on selvä: puhemies Paavo Lipposta tuetaan komission puheenjohtajaksi. Jos tällainen paikka onnistutaan saamaan, se ohittaa kaikki Suomen sisäiset puoluepoliittiset spekuloinnit.
Lipponen itse on sanonut olevansa kiinnostunut myös muista unionin "keskeisistä tehtävistä". Näitä niin sanottuja superkomissaarin paikkoja hänelle ajaa Vanhasen hallituskin, jos komission puheenjohtajuus ei onnistu.
Mutta vallitsee suuri epätietoisuus siitä, mitä tapahtuu, jos Lipposen urasuunnitelmat eivät menekään tämän käsikirjoituksen mukaan. Varmaa Suomen kannalta on vain se, että yksi komissaarin paikka tulee. Uusi EU:n perustuslaki saattaa tehdä senkin aikanaan epävarmaksi, mutta nyt eletään nykysääntöjen mukaan.
Hallituksen sisäisen yhteistyön kannalta kuuma kysymys on, ajetaanko Lipposta myös "rivikomissaariksi", vai onko hän mukana vain komission tärkeimpien paikkojen täytössä. Tästä ei vielä ole tietoa; on vain arvioita ja aavisteluja.
Ruotsalainen kansanpuolue teki viikonvaihteen puoluekokouksessa oman julkisuustemppunsa esittämällä europarlamentaarikko Astrid Thorsia komissaariksi, jos hallituksen Lippos-projekti epäonnistuu. Esityksellä on enemmän symbolista kuin todellista arvoa. Keskustassa on halua ajaa Olli Rehnin ehdokkuutta, mikäli käteen jääkin vain tavallinen komissaarin paikka, mutta hallitusyhteistyön nimissä puoluejohto ei voi sitä ääneen sanoa.
SDP:stä taas tulee viestejä halusta saada Lipponen komissioon mille tahansa paikalle, mutta ehdokkaan oma kanta tähän on pimennossa. Kokoomus tarjoilee oppositiosta tehtäviä Sauli Niinistölle.
Kristiinankaupungissa RKP:n kokouksessa oli paikalla europarlamentin liberaaliryhmän puheenjohtaja Graham Watson, joka ei tuntunut lainkaan uskovan Lipposen mahdollisuuksiin. Hän piti vahvimpana nimenä komission johtoon oman ryhmänsä edustajaa, Belgian entistä pääministeriä Guy Verhofstadtia.
Ratkaisevaan EU:n huippukokoukseen on aikaa vain puolitoista viikkoa, mutta jo sunnuntaina pidettävien europarlamentin vaalien jälkeen selviää, mikä puolueryhmä on parlamentin suurin. Jos se on konservatiivit, kuten on todennäköistä, sosiaalidemokraatteja edustavan Lipposen mahdollisuudet heikkenevät entisestään.
Kärkinimienjoukossa hän ei muutenkaan ole enää viime aikoina ollut, mutta se ei tarkoita mahdollisuuksien menetystä. Vaikka muodollisesti komission nimittää uusi europarlamentti vasta myöhemmin kesällä, käytännössä muutaman päivän aikana EU-maiden johtajien on määrä kyhätä kasaan hyvin vaikea unionin kärkipaikkojen nimityspaketti, johon liittyy paljon poliittista kaupankäyntiä.
Voi vain toivoa, että se syntyy niissä huoneissa, joissa Suomikin on läsnä. On myös vaara, että huippukokouksen alla suurimmat maat sopivat asioista epävirallisesti keskenään.
SDP, keskusta, RKP ja kokoomus ovat kukin tavallaan ajaneet itsensä asemiin sen varalta, ettei Lippos-kortti toimi tai tilanne muuttuu. Hallituksen sisäinen toimintakyky punnitaankin toden teolla vasta ensi viikon huippukokouksen jälkeen. Jos kaikki menee hyvin, Lipposelle voi tulla jokin EU:n kärkipaikka. Mutta jos näin ei käy, alkaa rivikomissaariehdokkaan etsintä. Nykyisillä eväillä siitä voi tulla repivä näytelmä.