liisa.laine@kaleva.fi
Suoraan puhuja Hannu Taanila piipahti Oulussa ja lausahti muun muassa, että kaupunkiin voitaisiin rakentaa raitiovaunuverkosto ja samalla unohtaa Kallioparkki. Ajatus ei ole uusi, ratikoita on kaivannut moni muukin ja itse asiassa Taanila itsekin vuoden 2003 Kaltiossa.
Mies epäili tuolloin, että vielä tulee aika, että (Oulun) keskustaan tulee ihmisasutusta, yliopisto muutetaan firmojen ammattikorkeakoulusta yliopistoksi, nahkiaisia saa piisalle asti ja Ouluun laitetaan raitiovaunuliikenne.
Ratikoiden lisäksi Oulusta puuttuvat myös paikallisjunat. Kaleva pyysi pari kuukautta sitten nuoria arkkitehtiopiskelijoita ideoimaan paikallisjunaliikennettä Ouluun ja lähiympäristöön. Loppupäätelmä oli, että Oulun seudun rataverkosto soveltuisi hyvin myös paikallisjunien liikennöintiin.
Tätä mieltä oli myös Suomen rataverkosta vastaavan Ratahallintokeskuksen edustaja. Ensin pitäisi vain selvittää, kuka maksaa ja riittääkö kapasiteetti.
Kaupungin taholta kaavailut torjuttiin toteamuksella, että paikallisjuna-asia pulpahtaa esiin tämän tästä ja lopputulos on aina sama: ei kannata näillä leveyksillä.
Mutta onko asia sittenkään näin?
Voimassa olevan lain mukaan VR-konsernilla on monopoli radoilla tapahtuvaan henkilöliikenteeseen. Tähän voi kuitenkin tulla muutos, sillä uuden hallitusohjelman mukaan henkilöliikenteen ja ostoliikenteen kilpailuttaminen aiotaan selvittää.
Useita raideliikenneselvityksiä tehnyt tutkija ja Tampereen joukkoliikennelautakunnan jäsen Mikko Laaksonen (vihr.) muistuttaa, että Euroopassa on paljon Oulun kokoisia ja pienempiäkin kaupunkeja, joissa on paikallisjunat tai pikaraitiotie.
Hänen mielestään Oulussa on ihan riittävästi väkeä monta kertaa nykyistä houkuttelevimmille joukkoliikenneratkaisuille. Välttämättä hänkään ei ensimmäiseksi hyppäisi raiteille, mutta selkeä tulevaisuuden mahdollisuus se on.
Laaksonenkin on käynyt hiljattain esittämässä ajatuksiaan oululaisille. Yleisö innostui pohtimaan, miten Oulussa voisi kehittää radanvarsialueita kokonaisuutena. Radan varsiin voitaisiin suunnitella täydennysrakentamista, jolloin yhtä aikaa parannettaisiin kulkuyhteyksiä, liikenteen kannattavuutta ja alueetkin tiivistyisivät.
Toinen seikka, joka todennäköisesti muuttaa systeemiä tulevaisuudessa melkoisesti on se, että linjalupajärjestelmä on EU-lainsäädännön vuoksi muuttumassa mahdottomaksi. Siitä puolestaan seuraa se, että kuntien ja kaupunkien on otettava jatkossa suurempi vastuu joukkoliikenteestä.
Laaksosen analyysi Oulun nykyisestä julkisesta liikenteestä on aika armoton: kaupungissa on erittäin tehoton ja sekava linjasto, eivätkä reitit ole loogisia. On paljon pussinperiä, eikä liikenneverkkoa ole suunniteltu siten, että samaa linjaa pystyttäisiin ajamaan useamman alueen kautta ainakaan kovin helposti.
Jos homma pelaisi kuten pitää, ajettaisiin keskustaan ja isommille asuntoalueille selkeitä päälinjoja kymmenen minuutin välein - joko bussilla tai ratikalla.