Olli Rehn kantaa huolta EU:n perustuslaillisen sopimuksen kohtalosta ja toivoo, että Suomi hoitaisi oman velvollisuutensa ratifioimalla sen. Vaikka pieni maa ei voi näyttää EU:lle suuntaa, ehdotukseen kannattaa suhtautua vakavasti.
Laajentumiskomissaari Olli Rehn sanoo Kalevan haastattelussa tänään suorasukaisesti odottavansa Suomelta Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen ratifioimista. Saksan ja Hollannin kansanäänestyksiin kompastunut asiakirja sai Rehnin mukaan liian juhlallisen leiman, kun siitä puhuttiin perustuslakina. Hän muistuttaa, että vain itsenäisillä valtioilla on niiden päätöksentekoa säätelevä perustuslaki. Perustuslaillinen sopimus vain säätelisi jäsenmaiden yhteistyötä unionissa.
Tuumaustauko sopimuksesta on Rehnin mielestä venähtänyt liian pitkäksi, ja se vaikeuttaa hänen työtään unionin laajentamisessa ja koko EU:n toimintaa esimerkiksi siksi, että siltä puuttuu vahvan aseman omaava ulkoministeri.
Ani harva tavallinen EU-kansalainen osaa kertoa edes pääpiirtein, kuinka säädökset etenevät EU:n valiokunnissa, parlamentissa ja ministerineuvostossa sen jälkeen, kun komitea on antanut ehdotuksensa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tai alueiden komitean tekemän aloitteen pohjalta. Kovin tarkkaan sitä eivät tunne kaikki EU:n palkkalistoilla olevatkaan. Paneutumista asian oivaltaminen vaatisi sittenkin, vaikka perustuslaillinen sopimus saataisiin voimaan. Muutos veisi kuitenkin selkeästi joustavampaan suuntaan.
Arvioijasta riippuu se, onko Rehnin kanssa samaa mieltä perustuslaillisen sopimuksen demokratiaa lisäävästä vaikutuksesta. Parlamentin valta kyllä lisääntyisi jossakin määrin. Samalla kuitenkin jäsenvaltioissa demokraattisessa valvonnassa toimivien hallitusten vaikutusvalta hieman kapenisi.
EU:n parlamentti on joka tapauksessa viime vuosina kehittynyt yhä selkeämmin lainsäätäjäksi entisestä näkemyksiä suoltavasta ja mielipiteiden vaihtoa harrastavasta toimielimestä. Se on nykyisin ministerineuvoston kanssa hyvin tasavertainen tekijä, kun säädöksiä kootaan ja hiotaan.
Suomessa on herpaannuttu ainakin jonkin verran yrityksessä ratifioida perustuslaillinen sopimus eduskunnassa. Rehnin arvion mukaan sekä suuressa valiokunnassa että perustuslakivaliokunnassa on halua ratifiointiin. Kuitenkin viime aikoina vastustajat ovat olleet näkyvämmin liikkeellä. Toivottavasti Rehnin herättely vaikuttaa asiaan, sillä jo noin puolet jäsenmaista on sopimuksen jo ratifioinut.
Suomen EU-puheenjohtajakaudelle tekisi hyvää, jos sen aikana saataisiin perustuslaillisen sopimuksen hyväksyntä liikkeelle EU:ssa. Silloin Saksan puheenjohtajakaudella, Ranskan ja Hollannin parlamenttivaalien jälkeen, olisi mahdollista sopia siitä, miten perustuslaillisen sopimuksen kanssa edetään. Rehn toivoo selvyyttä vuoden 2008 alkuun mennessä, joten nyt ei olla jäniksen selässä. Liikkeet suuressa unionissa ovat hitaita vaalien ja kansanäänestysten takia.
Turvallisuuskysymyksiä Suomen puheenjohtajakaudella varmaan edistetään tekemällä päätöksiä muun muassa siviilikriisinhallinnasta.
Rehn ei odota nopeaa uusien jäsenien tuloa Romanian ja Bulgarian jälkeen. Hänen tähtäimensä asettuu 10-15 vuoden päähän. Silti on tärkeää, että ihmiset jäsenyyttä tavoittelevissa Turkissa ja Balkanin maissa kokevat EU:n ottavan heidät vakavasti. Sekin lisää vakautta Euroopassa.