Pohjanmaan radan peruskorjaus pitää viedä loppuun ilman katkoksia. Alueen poliitikoilla on rahoituksen järjestämisessä päävastuu.
Suomen rautateiden nykyinen vaunukalusto on mukavaa ja junat ympäristöystävällisiä. Matkustaja- ja rahtimäärätkin olivat kasvussa, kunnes taantuma puraisi jälkensä tilastoihin. Kun talouskriisi hellittää, käyrät kääntynevät taas kasvuun.
Sijoitukset rataverkostoon ovat sijoituksia tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää on nyt, että Suomen rautateiden valtasuoni, Pohjanmaan rata, saadaan koko matkaltaan korjatuksi mahdollisimman nopeasti. Nyt Seinäjoen ja Oulun väliltä uupuu sekä kapasiteettia että vauhtia. 140 kilometrin enimmäistuntinopeus maan pääradalla joutaa historiaan, ja mitä nopeammin, sen parempi. Valitettavasti tuo maksiminopeus säilyy Oulun ja Ylivieskan välillä vielä vuosia.
Nyt käynnissä olevan korjausohjelman ansiosta junamatka Oulun ja Helsingin välillä lyhenisi nopeimmillaan neljän ja puolen tunnin paikkeille, kun Ylivieskan eteläpuolella nopeudet voidaan nostaa 200 kilometriin tunnissa. Tämä tapahtuisi vuoteen 2015 mennessä.
On kuitenkin sietämätöntä, että koko Suomen kannalta keskeisen väyläinvestoinnin rahoitusta roikotetaan epävarmuudessa. Tämän vuoden töiden rahoitus on olemassa, mutta ensi vuoden korjausrahoissa on 50 miljoonan euron aukko. Jos rahoituspäätös viipyy liian monta kuukautta, edessä on pahimmassa tapauksessa ratatöiden välivuosi. Sellaista on mahdotonta hyväksyä. Kyse on sentään aivan keskeisestä Pohjois- ja Etelä-Suomen välisestä väylästä.
Rahoitusaukon täyttäminen on eduskunnan käsissä. Avainpaikalla ovat radanvarren vaalipiirien kansanedustajat, ennen kaikkea pohjois- ja keskipohjalaiset poliitikot. Heidän pitää nyt painaa päälle valiokunnissa, täysistunnoissa, puolueissa ja hallitusryhmissä, jotta rahoitus saadaan mahdollisimman pian kuntoon.
Monia rataa tärkeämpiä alueellisia hankkeita heillä ei voi olla hoidettavanaan. Se että useimmat Oulun seudun kansanedustajat kulkevat Oulun ja Helsingin välin lentäen, ei anna oikeutta nostaa asiassa jalkoja pöydälle.
Yhtä lailla tarmoa vaaditaan alueen muilta edunvalvojilta kuten yrityselämän järjestöiltä. Töitä pitää jatkaa ja vielä nostaa lobbauksen kierroksia. Oulun ja koko Pohjois-Suomen kannalta olennainen menestystekijä on saavutettavuus. Se ei kokonaisuutena ole huono, mutta etenkin junayhteydet huutavat nopeaa kohennusta. Nykyisille korjauksille pitää myös nopeasti saada käyntiin jatko, jonka avulla junien ajonopeudet voidaan jo Oulusta lähtiessä nostaa 200 kilometriin tunnissa.
On syytä huomata, ettei radan tason nostossa ole kyse vain oululaisten mukavuudesta. Nopeasta ja suuremman rahtiliikenteen mahdollistavasta yhteydestä hyötyy laajasti koko radanvarsi, myös moni Pohjanlahden satama.
Liikenneyhteyksien kohennus tulevien tarpeiden mukaiseen kuntoon vaatii työtä ja uskallusta asettaa tavoitteet korkealle. Hyvä pohjoinen esimerkki tästä tulee lentoliikenteestä. Oulun seudulla on vuosia kamppailtu monen toimijan voimin Oulun lentoaseman tason ja kapasiteetin noston puolesta. Nyt se kamppailu on tuonut tulosta, ei tosin kaikkein kunnianhimoisimpien suunnitelmien mukaisena mutta silti hyvin hedelmin.
Parin vuoden päästä laajennettu Oulun lentoasema on valmis ottamaan vastaan nykyistä enemmän myös kansainvälistä liikennettä. Hieno työvoitto, ja nyt sellaista odotetaan rautateiltä.