Pohjanmaan radan peruskorjauksen jatko on hallituksen budjettiriihessä ehdottomasti turvattava. Kyseessä on maan kannalta keskeinen liikennehanke, jolle on myös vankat ilmastopoliittiset perusteet.
Maanantai toi Helsingistä uutisen, joka Pohjanmaan radan varresta katsottuna oli ensikuulemalta tyly. Valtiovarainministeriö julkisti ehdotuksensa vuoden toiseksi lisäbudjetiksi, eikä se sisältänyt rahaa Oulun ja Seinäjoen välisen rataosuuden peruskorjaukseen.
Noin 40 miljoonan euron saanti lisäbudjetista oli liikenneministeri Anu Vehviläisen aiemman arvion mukaan hänen johtamansa ministeriön ykköstavoite. Asetelma asiassa on yksinkertainen: jos ei ole rahaa, maan pääradan peruskorjaustyöt keskeytyvät ensi vuonna.
Myönteinen uutinen maanantaina oli kuitenkin se, ettei ainakaan liikenneministeri ollut luopunut ratatöiden jatkon turvaavasta määrärahasta. Nyt hän aikoo puristaa asiasta päätöksen valtion ensi vuoden talousarvioon, jota aletaan paketoida huomenna hallituksen budjettiriihessä.
Vehviläiselle pitää toivottaa kamppailuun voimia ja koko hallitukselle viisautta. Peruskorjauksen keskeytyminen maan pääradalla olisi silkkaa järjettömyyttä tiukankin talouden aikana.
Oulun ja Seinäjoen väli on Suomen keskeinen pitkän matkan henkilö- ja tavaraliikenteen rataosuus ja osa yleiseurooppalaista TEN-rautatieverkkoa. Radan kunto, sen huippunopeudet ja maksimiakselipainot ovat nyt kaukana siitä, mitä niiden pitäisi näin tärkeällä rataosuudella olla. Mitä pikemmin asia saadaan hoidettua kuntoon, sitä parempi.
Kyse ei ole vain Oulun ja Seinäjoen välillä asuvien ihmisten tai toimivien yritysten edusta. Nopea ja kapasiteetiltaan riittävän vetävä pohjoisen ja etelän välinen yhteys on valtakunnallinen investointi tulevaisuuteen, joka takuuvarmasti maksaa itsensä takaisin.
Kyse ei myöskään ole pelkästään ihmisten ja tavaroiden liikkumisesta vaan myös ilmastotavoitteista. Kasvihuonepäästöjen vähentäminen edellyttää konkreettisia ratkaisuja myös liikenteessä. Raideliikenteen suosiminen on juuri tällainen päätös.
Vehviläisen ohella odotuksia on nyt oikeutettua ladata etenkin radan vaikutusalueen kansanedustajien ja ministerien niskaan. On vaikea ajatella, mikä voisi juuri nyt olla heidän työssään tärkeämpi tavoite kuin varmistaa ratatöiden jatkorahoitus. Jos rahoitus nyt päästetään karkaamaan käsistä, heillä jokaisella on vakava peiliin katsomisen paikka.
Ensi vuoden ratarahojen jälkeen jo mahdollisimman pian pitää saada lupaus siitä, että vuoteen 2011 ulottuvan ykkösvaiheen jälkeen korjaustöitä päästään ilman katkoksia jatkamaan. Tavoitteena täytyy pitää kaksoisraidetta koko Oulun ja Seinäjoen välille, minkä hankkeen myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT totesi tuoreessa, perusteellisessa selvityksessään kannattavaksi.
SDP:n kansanedustaja, entinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma nosti Kalevassa esille luotijunayhteyden rakentamisen joskus tulevaisuudessa Oulun ja Helsingin välille. Tällaisestakin sopii toki unelmoida, jos hanke vielä voidaan osoittaa taloudellisesti ja ympäristöllisesti perustelluksi.
Pitkälle tulevaisuuteen riittää kuitenkin tämän hetken perusparannusohjelmaan sisältyvä nopeuksien nosto nykyisistä köröttelylukemista maksimissaan 200 kilometriin tunnissa sekä radan kapasiteetin korotus kasvavien tavarankuljetustarpeiden vaatimuksen mukaisiksi. Vetkuttelu näihin tavoitteisiin pyrittäessä on yksiselitteisen lyhytnäköistä.