Oulu on Suomen rautateiden tavaraliikenteen vilkkaimpia solmukohtia. Oulussa on myös niin sanottu järjestelyratapiha, jonka kautta kulkee runsaasti vaarallisia aineita. Viime lauantain ratapihaonnettomuudessa ei ollut kyse esimerkiksi herkästi syttyviä kemikaaleja kuljettavien junien törmäyksestä. Se oli onni onnettomuudessa.
Onnettomuuden tutkinta on alkuvaiheessaan, mutta tässä vaiheessa todennäköiseltä syyltä vaikuttaa inhimillinen virhe. Se vei pohjoisesta saapuvan junan raiteelle, jolla oli tavaravaunuja. Tapauksessa ei menetetty ihmishenkiä, mutta korjausten ja kalustovaurioiden hinta nousee korkeaksi.
Paljon pahemminkin voisi käydä keskellä kaupunkia sattuvassa ju-
nien törmäyksessä. Jotkin kemikaalit voivat syttyessään aiheuttaa räjähdysmäisen tulipalon, jonka aiheuttama välitön vaara ulottuu jopa satojen metrien päähän.
Asuntorakentaminen on tiivistynyt Oulun keskustan tuntumassa myös aivan ratapihan vieressä, eikä sille kehitykselle näy loppua. Ratapiha on niin keskellä Oulua, että laajat varovyöhykkeet sen ympärillä olisivat maapohjan tuhlausta. Turvallisuutta pitääkin lähteä kohentamaan ratapihan sisäpuolella.
On merkillistä, kuinka vanhakantaisia tavararatapihan turvajärjestelyt nyt ovat. Oulu on Suomessa Joensuun ohella ainoa paikkakunta, jossa suurella ratapihalla junia ohjataan oikeille raiteille käsin. Näin jää tilaa inhimillisille virheille – jollaisia aina ennen pitkää tapahtuu.
Toisin on Oulussakin henkilöliikenteessä, jossa kulunvalvontajärjestelmä huolehtii siitä, että junat eivät joudu vastakkain samalle raiteelle. Törmäystä on lähes mahdotonta saada aikaan.
On kuvaavaa, että Liikenneviraston rataliikennekeskuksen liikennepäällikkökin huomauttaa Oulussa käytettävän vaihdetekniikan olevan peräisin rautatieliikenteen alkuajoilta.
Oulun kaltaisen kaupungin keskustassa on kerta kaikkiaan päästävä turvallisempaan tilaan. Sitä todella pahaa törmäystä tai kiskoilta suistumista ei pidä jäädä odottamaan.
Liikenneviraston suunnitelmat Oulun ratapihan uudistustöistä ovat jo valmiina. Aikataulua ei kuitenkaan voi kehua. Suunnitelmasta toteutukseen ollaan viraston mukaan pääsemässä viiden–kymmenen vuoden päästä.
Oulun suuren ratapihan kohdalla kustannukset saattavat nousta ehkä kymmeniinmiljooniin euroihin. Se on toki iso summa Liikennevirastonkin rahoissa. Samaan aikaan ratapihan ympäristöön muuttaa koko ajan uusia ihmisiä.
Jos ja kun pohjoisen kaivostoiminta saa uutta vauhtia ja Kemin biojalostamo lähtee muutaman vuoden päästä liikkeelle, tavaramäärät voivat Oulussa entisestään kasvaa. Samalla kasvavat uusien inhimillisten virheiden mahdollisuudet.
Pohjanmaan radan uudistustyöt ovat loppusuoralla, ja uusi nopea rata on valmis ensi vuoden lopussa. Oulun seudun poliitikkojen ja muiden vaikuttajien on jo nyt syytä nostaa esiin seuraavana urakkana Oulun tavararatapihan välttämätön turvallisuuden parannus.
Pääkirjoitus