Ras­kaus­ma­sen­nus voi vai­kut­taa lapseen

Äidin raskausajan masennus voi olla yhteydessä lasten rikolliseen käyttäytymiseen nuoruudessa ja aikuisiässä. Masentuneiden äitien pojat tekevät 1,5 kertaa enemmän rikoksia.

Äidin raskausajan masennus voi olla yhteydessä lasten rikolliseen käyttäytymiseen nuoruudessa ja aikuisiässä. Masentuneiden äitien pojilla taipumus väkivaltarikoksiin on Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan puolitoistakertainen muiden äitien poikiin verrattuna.

Myös vauvan varhaisella erolla vanhemmista on yhteys lasten rikolliseen käytökseen ja erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä. Erot ovat kuitenkin suhteellisen pieniä eron kokeneiden ja muiden lasten välillä.

Lääketieteen lisensiaatti Pirjo Mäki on väitöskirjassaan tutkinut äidin masentuneen mielialan ja vauvana perheestä erottamisen yhteyksiä lapsen skitsofreniaan ja rikollisuuteen. Noin 14 prosenttia odottavista äideistä koki mielialansa masentuneeksi.Se ei näyttänyt lisäävän lapsen skitsofrenian vaaraa, mutta alttius rikoksiin tuli selvemmin esiin.

Masennuksen vaikutuksia Mäki selvitti Pohjois-Suomen laajassa syntymäkohorttitutkimuksessa, jossa 1960-luvulla kysyttiin 12  000 naiselta keskiraskauden aikana, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän jälkeen lasten kasvua ja kehitystä seurattiin 30 vuoden ajan aina 1990-luvun lopulle asti.

Tutkimuksen toisessa osassa oli 3 000 vuosina 1945-1965 syntynyttä lasta, jotka heti syntymän jälkeen erotettiin vanhemmistaan Joulumerkkikoteihin perheen tuberkuloosin takia. Ero kesti keskimäärin seitsemän kuukautta. Tiedot lasten skitsofreniasta ja rikollisuudesta kerättiin vuoteen 1998 saakka.



Äidin tukeminen
auttaa myös lasta


Äidin raskausajan masennus tai lapsen tilapäinen ero perheestä eivät yksittäisenä riskitekijänä muodosta merkittävää vaaraa lapsen tulevalle kehitykselle, mutta riskin tunnistaminen antaa mahdollisuuden tehdä jotain äidin ja kehittyvän sikiön hyväksi.

Jos odottava äiti tuntee mielialansa masentuneeksi ja varsinkin jos lähisuvussa on ollut psykooseja, ennaltaehkäisevän terapeuttisen tuen lisääminen auttaa sekä äitiä että lasta.

"Äideille kerrotaan yleensä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta raskausajan masennus on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka molemmat ovat yhtä yleisiä. Äitiysneuvoloissa kannattaisi yksinkertaisesti kysyä tätäkin asiaa sekä sitä, onko lähisuvussa ollut mielisairauksia. Yhdessä masentuneiden äitien kanssa olisi hyvä selvittää, mitä asiaan voi liittyä ja mitä sille voitaisiin tehdä", Pirjo Mäki kertoo.

Hän otaksuu, että äitien ei ole helppo itse ottaa asiaa esille, koska vauvan saannissa yleisesti painottuvat iloisen odotuksen tunnelmat.

Alakulon välittymistä lapseen voidaan selittää sekä psykologisilla että biologisilla malleilla. Raskausmasennus voi jatkua vielä synnytyksen jälkeen ja lisätä äidin ja lapsen vuorovaikutusongelmia ja lapsen käytöshäiriöitä. Toisaalta se voi voi aiheuttaa myös biologisia muutoksia. Jos stressi vaikuttaa äidin hormoniaineenvaihduntaan, sillä voi olla sama vaikutus myös kehittyvään sikiöön.

Syntymän jälkeen perheistään erotetut tytöt ja pojat olivat tehneet nuoruudessa ja aikuisiässä enemmän rikoksia kuin vertailuryhmän lapset, mutta ryhmien väliset erot olivat suhteellisen pieniä.

"Suurin riski oli vauvana vanhemmistaan erossa olleilla miehillä, joilla väkivaltarikoksen vaara oli puolitoistakertainen muihin samanikäisiin miehiin verrattuna, Pirjo Mäki kertoo.

Joulumerkkikodit toimivat Suomessa Oulussa, Kuopiossa ja Tampereella ja niihin vietiin suoraan synnytyssaleista ne vastasyntyneet, joiden perheissä sairastettiin akuuttia tuberkuloosia. "Vauvojen tartunnan riski oli erittäin suuri ja erottaminen tapahtui vauvojen suojelemiseksi. Synnyttäjien joukossa oli äitejä, jotka olivat menettäneet jo kaksi tai kolmekin lasta tuberkuloosille", Pirjo Mäki kertoo.

Vanhemmat pitivät yhteyttä koteihin kirjeitse ja saivat hoitajilta tietoa lapsensa voinnista, mutta tartuntavaaran vuoksi he eivät voineet tavata lastaan.

"Varhainen ero vanhemmista ja toisaalta myös ero Joulumerkkikodin yhteisöstä on saattanut jollain tapaa vaikuttaa lasten psykologiseen kehitykseen ja hankaloittaa lasten kiintymyssuhteita vanhempiin", Pirjo Mäki toteaa.

Ilmoita asiavirheestä