Motörheadin konsepti rockin soittoon on yksinkertainen. Raskaasti, nopeasti ja täysillä. Idea ei täsmälleen ottaen ollut mikään uusi, kun Mötörhead perustettiin kesällä 1975. Tuolloin Lemmy Kilmister oli saanut potkut Hawkwindin basistin paikalta vietettyään viisi vuorokautta putkassa Kanadassa huumeitten hallussapidosta. Noihin aikoihin New Yorkissa muuan Ramones aloitteli uraansa soittamalla rokkia raskaasti, nopeasti ja täysillä, ja sitä ennen samaa ideaa olivat käyttäneet muun muassa MC5, The Stooges ja New York Dolls.
Lemmy vei kuitenkin uuden bändinsä myötä rymyrockin soiton uuteen ulottuvaisuuteen. Ennen Motörheadia kukaan ei ollut soittanut rockia samalla aivot narikkaan -tyylillä ja samalla äänenvoimakkuudella. Motörhead pisti paremmaksi The Whon ja Led Zeppelinin hallussaan pitämät desibeliennätykset nostamalla desibelit jonnekin 130 paremmalle puolelle. Lemmy on kuitenkin säilyttänyt kuulonsa kuin ihmeen kautta, samoin miehen terveys on jokseenkin kunnossa vaikka ikävuosia on kertynyt jo 61. Lemmyn fyysinen kunto kuuluu Keith Richardsin kera rock-historian suuriin ihmeisiin
Motörheadin kasvaminen maineensa mittaiseksi otti kuitenkin aikansa. Vasta yhtyeen toinen levy Overkill (1979) määritteli yhtyeen suunnan, sillä Lemmy oli potkinut pois yhtyeen nimeä kantavalla esikoislevyllä soittavat Larry Walliksen sekä Lucas Foxin, koska he olivat liian pehmoja miehiä. Näitten tilalle oli pestattu "Fast" Eddie Clarke kitaraan ja Philthy Animal Taylor rumpuihin. Nämä miekkoset eivät olleet mitään runopoikia, vaan suhtautuivat elämään, naisiin ja nautintoaineisiin samalla kursailemattomuudella kuin Lemmykin. Tämän trion tekemät kiekot (Bomber, Ace of Spades, No Sleep ´Til Hammersmith ja Iron Fist) kuuluvat Motörheadin klassikoihin.
Eddie Clarke erosi yhtyeestä 1982, koska hän ei tullut enää toimeen yhtyettä diktaattorin elein johtaneen Lemmyn kanssa. Uudeksi kitaristiksi pestattiin Thin Lizzystä napattu Brian Robertson, joka kesti Lemmyn tahdissa pari kuukautta. Hänet korvattiin kahdella kitaristilla, Phillip Campbellilla ja Wurzelilla. Yhtye päätti lähteä Bronze-levy-yhtiönsä suojista 1983, jolloin yhtiö haastoi bändin oikeuteen. Lakisotkujen takia takia Motörhead ei pystynyt julkaisemaan levyjä muutamaan vuoteen.
Kun Motörhead sai viimein uuden levyn ulos 1986 (Orgasmatron), otettiin se avosylin vastaan uuden metallisukupolven keskuuteen. Philthy Animal Taylor palasi takaisin rumpuihin vuonna 1991 julkaistulle erinomaiselle 1916 levylle, mutta erosi pian uudelleen.
Vuosin varrella Motörhead on julkaissut tiiviisti levyjä, samalla kun se on kiertänyt ahkerasti maailman estradeja. Suomessa yhtye on vuosien varrella vieraillut lukuisia kertoja, mutta Ouluun sitä ei ole koskaan saatu. Kenties legendaarisin Motörheadin Suomen keikka osuu kesälle 1980, kun bändi hajotti Punkaharjulla rock-festivaaleilla asuntovaunun, voiteli hotellihuoneen seinät voilla ja tappeli kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Nujakoinnin seurauksena Motörhead passitettiin putkaan ja karkotettiin maasta.
Viimeiset kiekot Inferno ja Kiss of Death osoittavat yhtyeen olevan vetreänä, vaikka eläimellisin ryske on jäänyt 80-luvun alkuvuosiin. Noita turmiovuosia voi muistella hankkimalla yhtyeen klassikkoalbumien deluxe-painokset, jotka on julkaistu tupla-cd-muodossa. Lemmy puolestaan on vakuuttanut naamaansa koristavat syylät suuresta rahasummasta ja elää itseoikeutettua kävelevän rock-legendan elämää.
Motörhead soittaa Qstockin päälavalla huomenna perjantaina kello 23.00 Oulun Kuusisaaressa.