Jymy aloittaa sarjakautensa tänään Helsingissä Hyvinkään Tahkoa vastaan. Ottelu televisioidaan suorana Urheilukanavalla klo 18.30.
Pesäpallo
Sotkamo Jos joku kirjoittaisi kylänäytelmän Sotkamosta, sen nimi voisi aivan hyvin olla Räpyläkylän rapsodia. Niin leimallisesti pesäpallo kuuluu Kainuun virkeimmän kunnan arkipäivään.
Ei ole sattumaa, että Jymy keikkuu miesten supersarjan mitalisijoilla vuodesta toiseen. Se on kyläläisten ajatuksiin iskostuneen syvän kulttuurin tulos: kesällä ei ole nuorille muuta urheilua kuin pesäpallo.
Hiukan stadionin vakiokasvoja ovat syntyperäiset sotkamolaiset Kimmo Korhonen ja Jouko Salminen. Molempien pojat pelaavat Jymyssä. Roope Korhosella alkoi kahdeksas ja Matti Salmisella yhdeksäs kausi Jymyn paidassa.
"Minun nuoruudessani yleisurheilu oli pesäpalloilun ohella Sotkamon vahva laji. Vaan ei ole enää. 1960-luvulla joku opettaja rakensi jalkapallomaalit, mutta konkarit kävivät yöllä särkemässä ne. Siihen tyrehtyi sen lajin tulo Sotkamoon", Kimmo Korhonen muistelee.
"Juu, eipä täällä muuta ollut. Pesistä pelailtiin päivät pitkät", Jouko Salminen nyökyttelee.
Sitkeistä huhuista huolimatta pesäpalloräpylä ei silti kuulu äitiyspakkaukseen.
Tuttu tie omille pojille
Ei siis ihme, että Roope Korhosesta ja Matti Salmisesta kasvoi pesäpalloilijoita.
"Ainahan muualla Kainuussa on puhuttu Räpyläkylän pojista. Eikä sitä täällä edes ole koettu haukkumiseksi", Kimmo Korhonen sanoo.
"Pojat ajautuvat täällä pesäpallon pariin itsestään: kun kaikki kaveritkin ovat joukkueessa. Mutta itse on Mattikin saanut lajinsa valita, en ole patistanut mihinkään suuntaan. Mutta kyllä pesäpallo on pelastanut aika monen pojan muulta pahanteolta", Jouko Salminen toteaa.
Vuosien varrella kylään on yritetty elvyttää jalkapalloa. Mutta hyvä yritys on kuivunut aina siihen, että ikäluokista ei saada kasaan täysiä joukkueita. Muutama lupaava yleisurheilija sinnittelee lajin parissa, mutta valtavia massoja yksilölaji ei vedä - onhan urheilukenttäkin pesäpallostadion, jota ympäröivät ikääntyneet ja osin pahastikin kulahtaneet juoksuradat.
Juniorityöstä huolehtiva Jymy-Pesis on myös ainoa seura, joka järjestää joka ikäluokalle urheilukouluja ja toimintaa talvellakin, jolloin tosin suurin osa pojista pelaa jääkiekkoa.
Kunnan vuotuinen syntyvyys on noin sata lasta. Jos tästä määrästä Jymyyn ajautuu vuosittain vähintään 20 poikaa ja 15 tyttöä, niin onhan ihme, ellei joukkoon mahdu lahjakkuuksiakin.
Lähes kodista löytyy ainakin yksi pesäpallon kanssa tekemisiin joutunut perheenjäsen.
Uusi nousu 1980-luvulla
Sotkamo eli pitkään vuoden 1966 Suomen mestaruuden lumoissa, kunnes pesäpallo hiipui vuosikausiksi puuhastelutasolle.
"!980-luvun puolivälissä alkoi uusi nousu. Innokkaita puuhamiehiä olivat Sumsan Sujun Seppo Kerttula ja Jymyn Martti Heikkinen, joiden työ oli mittavaa. Sitten tulivat Vesa Tervo ja Juha Tanskanen, eikä pidä unohtaa loistavan juniorivalmentajan Petri Lindsbergin panosta. Muitakin tietysti oli mukana, mutta nämä miehet rakensivat pohjan nykyiselle Jymylle", Kimmo Korhonen antaa tunnustusta.
Ja on sitä mannaa satanutkin taivaalta. Yksitoista mestaruutta, kolme hopeaa ja kaksi pronssia viimeisen 18 vuoden aikana. Tosin mukaan mahtuvat "villit vuodet", jolloin nousuhuumassa organisaatiota kasvatettiin niin, että konkurssi oli lähellä useammin kuin kerran. 1990-luvun sopupelisotkut söivät myös sotkamolaisen pesäpallon uskottavuutta.
Mestaruus ei aiheuta Sotkamossa juuri minkäänlaisia kyläjuhlia, menestykseen on totuttu. Viime vuosien ongelmana onkin ollut, että yleisö innostuu katsomoon vasta pudotuspeli- ja välierävaiheessa.
"1990-luvun alussa katsomossa oli helposti yli 3 000 katsojaa ihan runkosarjan pelissäkin. Nyt pari tuhatta on kova saavutus ennen mitalipelejä. Menestys on niin arkipäiväistä", Salminen ja Korhonen toteavat.
Isät seuraavat tietysti jokaisen Jymyn kotiottelun.
"Vieraspeleissä tulee käytyä enää vain lähellä, Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa. Eikä oikein riitä aikakaan", Kimmo Korhonen sanoo.
"Kun Matti oli nuorempi, kotona puhuttiin paljon pesäpallosta. Nyt se on jo kielletty aihe. Eivät pojat enää kerro mitään, muualta kuulee paremmin, mitä joukkueessa tapahtuu", Jouko Salminen naurahtaa.