Viisikymmentä vuotta sitten Pyhäjoki oli Suomen paras rapujoki. Sitten tuli 1960-luvun mullistukset, ja saksiniekkakanta romahti.
"Ravut kuolivat kerralla joesta. Se oli helppo homma määritellä tuho rapurutoksi, mutta todellisuudessa syynä oli vesistörakentaminen", viisi Pyhäjoen varren kuntaa käsittävän kalastusalueen isännöitsijä Kari Ojala vakuuttaa.
Ojala veti viisi vuotta 276 000 euron rapuprojektia, jonka aikana Pyhäjokeen istutettiin lähes satatuhatta sukukypsää, 7--9-senttistä rapua. Rapu on sukukypsä kuusivuotiaana. Yleisesti suositellaan, ettei alle kymmensenttisiä rapuja pyydettäisi ruokaravuksi.
Projektin käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan vaaditaan kahdeksan vuoden rauhoitus, ennen kuin yleinen ravustus sallitaan. Rapu kasvaa sentin vuodessa.
"Jokirapu on uhanalainen ja tosi arvokas. Neljä euroa on tänä päivänä alin hinta, millä sitä myydään. Ravintolahinta on jo seitsemän euroa", Ojala tietää. Hän iloitsee, että projektin aikana Pyhäjoen sivuvesistöistä saatiin niin hyviä kokemuksia, että "joku lupa pyyntiin voitaisiin jo myöntää".
Jokiravun yksi uhkaaja on täplärapu, joka laillisten ja laittomien istutusten avulla on vallannut jokiravulta tilaa.
Kari Ojala muistuttaa, että 1950-luvulla Pyhäjoesta pyydettiin miljoona rapua. Hän olisi tyytyväinen, mikäli joessa yllettäisiin tulevaisuudessa sadantuhannen ravun saaliiseen.
"Sekin olisi 400 000 euroa rahaa tänne jokilaaksoon."