Ensi talvi on ratkaiseva", kuivaniemeläinen keksijä Veikko Väntänen ja osastonjohtaja Vesa Niemitalo Länsi-Lapin ammatti-instituutin kalatalousyksiköstä tuumivat.
Ensimmäinen talvi on takana, eivätkä tähänastiset tulokset vaikuta ollenkaan hullummilta: Pääosa ongelmista on saatu kartoitettua ja osa ratkaistua, jotkut pähkinät ovat hyvässä pureskeluvaiheessa. Kaksikko vastaa käytännössä Väntäsen keksinnön testauksesta ja kehittämisestä. Väntänen hoitaa homman teknisen ja Niemitalo biologisen kehittelyn.
Keksijä on luontainen optimisti, biologi toppuuttelee vauhtia. "Yllätyksiä tulee aina ja niihin on varauduttava", Niemitalo muistuttaa.
"Vaikeuksien kautta eteenpäin, näkymät ovat päivä päivältä paremmat", sanoo puolestaan Väntänen.
Kysymys on Veikko Väntäsen ideoimasta, kehittämästä ja patentoimasta rapujen intensiivikasvatusmenetelmästä, jonka toimivuutta testataan kolmivuotisella Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikön rahoittamalla KOR-pilottiprojektilla. Kuivaniemen kunnallakin on sormensa pelissä kokonaisuuden hallinnoijana.
Muutama vuosi sitten tehty esiselvitys osoitti, että Väntäsen patentti on mahdollista jalostaa bisnekseksi.
Perusidea toimii
Kehitystyön ydin, kasvatusaltaassa akselin varassa liikuteltavat kasvatuskorit sijaitsevat Vatungin kalahallissa. Tutkimuskohteessa on noin 600 jokirapua, joista puolet on poikasia ja ja puolet aikuisia.
"Veikon perusajatus, kasvatus liikkuvalla kasvatusalustalla, näyttää toimivan parhaiten. Tässä ympäristössä olemmekin lähteneet hiomaan ongelmapaikkoja kuntoon", Niemitalo kertoo.
Mennyt talvi osoitti, että pureskeltavaa riittää, mutta sekin on selvinnyt, että perusta toimii. Ravut syövät mielellään ja vaihtavat kuorta. Kaksikko muistelee myhäillen viime jouluaattoa, jolloin juhlittiin yhtä kuoriutunutta rapua.
Poikasten kasvunopeus on osoittanut olevan lähellä arvioitua. "Pieni rapu kasvoi vuoden aikana sen, mitä rapu luonnossa yleensä kasvaa kahdessa vuodessa. Todennäköisesti saamme aikaan kolmen vuoden kasvun, kunhan saamme vesi- ja ruokaongelmat hallintaan", Niemitalo selvittää.
Isomman ravun kasvu on vielä hieman kysymysmerkki. Tulevana talvena seurataan erityisen tarkkaan, miten 5-6 sentin mittainen rapu kasvaa ruokakokoon.
Väntänen uskoo vakaasti keksintöönsä ja sen mahdollisuuksiin puoliteollisena elinkeinona. "Mahdollisimman suuri massa, mahdollisimman vähällä vaivalla."
Allaskasvatukseen verrattuna intensiivikasvatuksen kustannukset ja kasvuvauhti olisivat ylivoimaisia.
"Mutta yritystasolle mentäessä epävarmuustekijöitä ei saa olla. Järjestelmän on toimittava", Väntänen huomauttaa. Hänelle projekti on ehdottomasti keksijän uran mielenkiintoisin.
Maailmalla on testattu useampia erilaisia intensiivikasvatusmenetelmiä niin makean veden ravuilla kuin hummereillakin, mutta ne eivät ainakaan toistaiseksi ole johtaneet kaupallisiin sovellutuksiin. Ainutlaatuisen Väntäsen menetelmästä tekee vesitilan kolmiulotteinen hyödyntäminen liikkuvilla häkeillä.
Rapubiologi Japo Jussila Raputietokeskuksesta seuraa "ulkojäsenenä" kiinnostuneena Vatungin rapuprojektia.
"Se on ehdottomasti mielenkiintoinen ja tekemisen arvoinen hanke. Yrittäjyyteen ovat mahdollisuudet, jos saadaan ratkaistua intensiivikasvatukseen liittyvät muutamat aika kipeät ongelmat. Niistä suurin yksittäinen on sopivan ravitsemuksen löytäminen."
Jussilan mukaan ravintokysymys on ison mittaluokan ongelma, jota ei ole vielä ratkaistu katkaravun viljelyssäkään. "Ja katkaravun viljely on miljardibisnestä."
Niemitalo ja Väntänen kehittelevät omaa rehua ja kokeiltavana on myös Rehuraision rapurehu. "Jos vaan on tarve, eli bisnes taustalla, niin kyllä yleensä pystytään kehittelemään myös oikea rehu", Niemitalo uskoo.
Kysyntä lähes pohjaton
Projektissa valittiin saksiniekoista kasvatettavaksi jokirapu kahdesta syystä: Täplärapua ei saa tuoda pohjoiseen ja jokiravusta saa keskimäärin kolminkertaisen hinnan täplärapuun verrattuna.
Suomessa rapujen kasvatus on vielä näpertelyä. maassa on sata kunta rekisteröityä viljelijää, mutta vain 20-30 vakavasti otettavaa kasvattajaa ja hekin kaikki tekevät sitä sivuansionaan. Parhaat tuottavat korkeintaan kymmeniä tuhansia rapuja vuodessa.
Pohjoisessa rapuja ei viljellä, mutta etelämpänä yritetään erilaisilla projekteilla panna vauhtia kasvatukseen ja rapumatkailuun.
Jussila laskeskelee, että Suomessa syödään omien vesistöjen rapusatoa 2-4 miljoonaa kappaletta vuodessa, saman verran menee vuosittain ulkomaista pakasterapua.
Yritystoiminnalle ovat hyvät lähtökohdat. "Nykyisillä jokiravun tuotantomäärillä kysyntä tuntuu pohjattomalta", hän toteaa.
Kuluva suvi on ollut heikko rapukesä. Saaliit ovat ennustetusti parantuneet elokuun puolivälistä lähtien, mutta ryntäystä mertoihin ei ole ollut. Kylmä alkukevät ja kesä sekä rankat sateet ovat osassa järviä sekoittaneet pahan kerran rapujen elämää.
"Jännittävä nähdä, miten tämä vaikuttaa tuleviin saaliisiin", Jussila sanoo.
