Ravun palauttamiseksi Pohjois-Pohjanmaan jokiin on tehty töitä urakalla. Tuloksissa ei ole kehumista. Rahaa on palanut, mutta rapu ei ole palannut. Istutetut saksiniekat eivät ota kotiutuakseen entisiin rapujokiin, vaikka niille on rakennettu uusia kutu- ja piilosorakkoja.
"On välttämätöntä, että jollain tapaa voidaan vaikuttaa valuma-alueisiin. Sorakkojen teko menee hukkaan, jos ne täyttyvät lietteestä muutamassa vuodessa", toteaa kalatalousjohtaja Jukka Nyrönen Kainuun TE-keskuksesta.
Pyhäjoen koko rapukanta tuhoutui viime kesänä. Rutto iski sekä varsinaiseen jokiuomaan että Pyhäjärveen. Eelan (Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos) Kuopion laboratorion tutkimuksissa ravuista löytyi kahta eri ruttosukua: toinen on tyypillinen täpläravulle ja toinen jokiravulle.
Siikajokeen ei ole saatu rapua palautettua. Kalajoesta ravut hävisivät 1990-luvun puolivälissä. Viime kesänä jokeen istutettiin 10 000 sukukypsää rapua. Tulevina kesinä on aikomus laskea veteen vielä 20 000 rapua. Jonkin verran saksiniekkoja elelee vielä sivujoissa.
Pyynnin kestävä määrä rapuja löytyy Nyrösen mukaan vain Oulujoen reitiltä Kuhmon Pajakkakosken alueelta ja joistakin Iijoen latvavesistön korpijoista.
Rapurutto, joka yleensä tuhoaa lähes täysin rapukannan, on siitä outo tauti, ettei sitä tunneta hyvin. "Rapukantojen aleneminen liittyy ajallisesti valuma-alueilla ja soissa tehtyihin töihin. Mikä osa kaikesta rapuhävikistä on ruttoa ja mikä kaivinkoneruttoa, jää varmasti selvittämättä", Nyrönen otaksuu.
Nyrönen arvioi metsien ja soiden ojituksen sekä maatalouden päästöjen vaikuttavan rapujen ja kalojen poikastuotantoon. Valuma-alueelta tulee kiintoainetta, joka täyttää ravun tarvitsemat suojakolot. "Ravun kidukset ovat kilven alla, jossa veden virtauksen on oltava vähintään yhtä hyvää luokkaa kuin kalalla. Sekään ei kestä hirveitä saostumia", Nyrönen sanoo.
Nyrönen muistuttaa, ettei liete häviä joista itsestään "Matalien joissa ja järvissä tapahtuu sisäistä kuormituskiertoa. Kun pohjassa on paljon tavaraa, se nousee hapettomana aikana vesikerroksiin, aiheuttaa levän kasvua ja johtaa särkikalojen lisääntymiseen. Näin fosfori kiertää eikä kiertoa puolestaan saada katkaisua pelkästään valuma-alueisiin kajoamalla."
Rapuhanketta vetävä Kari Ojala Oulaisista muistuttaa ravustajien vastuusta: "Tärkeää on estää ruton leviäminen. Rutolta säilyneet rapualueet pitää sulkea niin, ettei ruttosini pääse leviämään. Ja muistaa, että rutto saattaa levitä myös kalastusvälineiden mukana, minkä vuoksi ne on desinfioitava siirrettäessä niitä vesistöstä toiseen."