Ranuan Simojärvelle tuotiin suuren kohun saattelemana matkustajasukellusvene vuonna 1988. Kaikki ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan.
”Et kyllä arvaa kuinka hullussa tilaisuudessa äsken olin”, Juha Airas muistelee sanoneensa vaimolleen.
Joulukuun iltana vuonna 1986 Ranualla värvättiin osakkaita sukellusvenefirmaan. Vene kuljettaisi turisteja paikallisen Simojärven salaisuuksia skannaten.
”Jo seuraavana aamuna ilmoitin Jouko Hernetkoskelle, että minä lähden mukaan. Sijoitin 200 000 markkaa.”
”Oli mahdollisuus lähteä tekemään perustavanlaatuista hommaa. Jotain, mitä kukaan ei ollut koskaan tehnyt.”
Ylisuuret odotukset
Tarina alkoi, kun Ranuan kunnan silloinen elinkeinoasiamies Hernetkoski näki syksyllä Lapin Kansassa pienen yhden palstan jutun: Turussa valmistetaan matkustussukellusveneitä. Hän leikkasi sen talteen.
”Mietimme silloin matkailu- ja työllisyysasioita, että mistä saataisiin Ranualle lisää toimintaa”, Hernetkoski muistelee.
Sukellusvene saisi kunnan vielä kuhisemaan matkailijoista.
Parissa kuukaudessa Ranualle perustettiin firma nimeltä Suomen Sukellusvenematkat Oy. Lähes kaikki osakkaat löytyivät omasta kunnasta. Airaksesta tuli firman toimitusjohtaja.
10 miljoonaa markkaa maksanut vene tilattiin tammikuussa 1987 Laivateollisuus Oy:ltä Turusta, ja se valmistui kesäksi 1988.
”Telakanjohtaja kertoi, että he olivat saaneet kolme kiinnostunutta puhelua: yhden USA:sta, yhden Koreasta ja yhden Ranualta.”
Simojärven Kultinsalmen rantaan rakennettiin terminaali kahviloineen ja ravintoloineen. Tie järvelle päällystettiin asvaltilla, ja perille raivattiin kolmen hehtaarin parkkipaikka.
Esitteet sukellusvenematkoista Ranualla kertovat ajan hengestä.
”Tv-uutiset seurasivat kohulla, kun sukellusvene tuotiin isolla lavetilla Suomen halki. Vene oli paksua rautaa ja painoi 100 000 kiloa”, Hernetkoski sanoo.
Airas kertoo M-tietokeskus Oy:n tehneen tutkimuksen, että kesäksi oli odotettavissa lähes jatkuvat autojonot Ranualta Kiiminkiin asti – lähes 150 kilometrin matkalle.
”Joku virhe siinä tutkimuksessa oli.”
”Ne olivat käsittämättömiä lukuja. Odotimme ylisuuria tuloksia.”
Kultainen taimen loksautti katsojien leuat
Matkat alkoivat toukokuussa vuonna 1988. Avajaisjuhlassa rannalle oli kerääntynyt tuhansia ihmisiä, kun sukellusvene ”Kultainen taimen” odotti pohjassa.
Paikalle oli rakennettu merihirviö jännitystä tuomaan. Se suhisi vedessä savua ja pienet oppilaat esittivät ohjelmaa. Viimein keltainen sukellusvene kohosi savun keskeltä pintaan, ja väki kohisi suut auki.
”Mietimme väriä pitkään. Koreassa toimi yksi musta sukellusvene, mutta se oli jotenkin pelottava. Caymansaarilla oli toinen, mutta se oli valkoinen ja näytti kuolleelta. Meidän sukellusveneestä tuli kuin Yellow Submarine. Se oli näkyvä ja turvallinen”, Airas kertoo.
Tämän piti olla alku maailmanluokan bisnekselle. Firma opettelisi toimintaa kesän Ranualla ja syksyllä sukellusvene vietäisiin matkaamaan etelän vesille. Yritys aikoi levittää toimintaansa Ruotsiin, Espanjaan, Bahamalle, Keniaan.
Financial Times raportoi Ranuan sukellusveneestä, Pravda myös. Ulkomaiden lehdet Japania myöten kirjoittivat aiheesta satoja artikkeleita.
”Oli meillekin yllätys, kuinka valtavasti veneestä puhuttiin.”
Siihen aikaan televisiosta tuli jännittäviä Jacques Cousteaun ohjelmia sukelluksista salaperäisiin vesiin. Suomalaiset odottivat pääsevänsä itsekin sellaisesta osallisiksi.
Liki 20-metrinen Kultainen taimen kuljetti matkustajat 20 metrin syvyyteen. Siinä oli punaverhoillut istumapaikat 46 matkustajalle, jotka tähystivät ulos kylkien pyöreistä ikkunoista. Sähkömoottorinen vene lipui veden alla hitaasti vajaan kilometrin kierroksen.
Alle tunnin kestävä matka maksoi aikuiselta kaksisataa markkaa ja lapselta satasen. Useat varasivat ja maksoivat matkan huumaisin odotuksin jo talvella.
Vedenalainen maailma täysi pettymys
”Pettymys oli tyrmäävä”, Airas sanoo.
Kellertävässä vedessä näki enimmillään viiden metrin päähän: aina mutaa, hiekkaa ja kiviä, joskus muikkuja, haukia ja matikoita.
Kaleva kirjoitti reportaasin sokkona sukeltamisesta Simojärvellä.
Paratiisimaisten outojen eläinten ja etelän aarteiden sijaan matkustajat kohtasivat lietteisen vesiseinän. Moni suuttui, kirosi ankeutta ja koki tulleensa petetyksi.
”Olimme luvanneet seikkailua, ja että Simojärvessä näkyy kaikki, mitä Suomen järvissä on nähtävissä.”
”Kesätyöntekijät kärsivät. Kukaan heistä ei enää tullut toiseksi kesäksi takaisin tiskille.”
Tunnelmista Ranuan sukellusveneen kyydissä kerrottiin tv-uutisissa 28.5.1988. (Ylen Elävä arkisto):
Airas istutti hätäpäissään järveen 700 kirjolohta näkymiä parantaakseen – ja sai viranomaisilta huomautuksen. Lainvastaisen teon pelättiin sairastuttavan kaloja. Kaleva kirjoitti aiheesta 5.7.1988.
Ensimmäisenä kesänä sukellusveneellä kävi upoksissa noin 10 000 henkeä. Jälkeenpäin ajateltuna määrä oli Airaksen mielestä kohtuullinen. Rannalla ihmettelijöitä kävi 90 000.
Juhannuksena paistettiin kokonainen härkä, ja hävittäjä lensi taivaalla temppuja tehden.
Turisteista hyötyi koko seutu. Ranuan eläinpuistossa rikottiin kävijäennätyksiä, jotka pistettiin paremmaksi vasta viime vuosina jääkarhun pentu Ranzon avulla. Pienyrittäjät perustivat lomapaikkoja Simojärven rantaan.
Kultainen taimen Ruotsiin, tilalle Kultainen lohi
Maailmalla sukellusvenefirma toimi nimellä Subtrek ja vei Kultaisen taimenen ensimmäisen kesän jälkeen Ruotsiin, sieltä talveksi Espanjaan. Ranualle ostettiin 12 miljoonalla markalla uusi vene Kultainen lohi.
Ruotsissa oli juuri kohuttu neuvostoliittolaisista sukellusveneistä, joita rannikkovesissä etsittiin, kunnes yksi löytyi sen ajettua karille.
”Markkinointikumppanimme laittoi Expresseniin ja Aftonbladetiin etusivun täyttävät ilmoitukset, että tulkaa katsomaan oikeaa sukellusvenettä”, Airas kertoo.
Ruotsalaiset kimpaantuivat. Suomalaisvene oli kuin pilkkaa.
”Kuljetimme sukellusveneen Estonialla Tukholmaan. Tai siihen aikaan se oli Viking Sally. Se oli ainoa laiva, jonka keulaportista vene mahtui sisään.”
”Kun saavuimme rantaan, merivoimat, tulli ja poliisi piirittivät meidät ja takavarikoivat aluksen.”
Lopulta Kultaisesta taimenesta piti tilittää 300 000 kruunun tullimaksu. Summa palautettiin myöhemmin, koska se ei perustunut lakiin.
Ruotsissa vene uiskenteli Tukholman lähivesillä 10 000 matkustajaa kyydittäen – siellä päin missä tänä syksynä jahdattiin taas yhtä sukellusvenettä.
Espanjassakin karsastettiin Neuvostoliiton naapurista tulevaa alusta, ja siellä toiminta pääsi alkamaan vasta kuukausien vastustuksen laottua.
”Ensimmäisen veneen kanssa oli ongelmia sekä Ruotsissa että Espanjassa, mutta toisen kanssa kaikki sujui nopeasti.”
Ranualla toinen vuosi oli ilmapiiriltään helpompi – väki tiesi mitä odottaa. Sameaa kokemusta piristämään laitettiin sukeltajia veteen huiskuttelemaan ja upotettiin vanha veneenromu pohjaan nähtävyydeksi.
Kultainen lohi lähetettiin taimenen tapaan maailmalle yhden Ranua-kesän jälkeen.
Sukellusveneet päätyivät aurinkorannoille
Homma kuitenkin kaatui. Vuonna 1990 Ranualla ei sukellettu, vuonna 1991 siellä ui vielä pieni sukellusvene ennen kuin Suomen Sukellusvenematkat Oy haettiin konkurssiin.
Airas kertoo, että hänellä oli 15 miljoonan markan takausvelat. Firmalla velkaa oli yhteensä 40 miljoonaa markkaa.
”Meillä ei ollut ymmärrystä. Oletimme, että rahaa tulee automaattisesti.”
Ongelma ei ollut Simojärven kolkkous, vaan maailmantaloudessa puhjennut kriisi.
”Yksi yö muutti koko tilanteen. Kun markka devalvoitui, ulkomaan lainat tulivat kalliiksi, emmekä olleet valmiita siihen. Korkoja piti maksaa yli 20 prosenttia.”
Airas uskoo, että huolellisemmalla valmistautumisella ja ilman 1990-luvun alun lamaa bisnes olisi ilman muuta onnistunut.
Suomalaissukellusveneet kuljettivat matkustajia vuosikaudet menestyksekkäästi Kanariansaarten vesillä – alun jälkeen espanjalaisfirmoille myytyinä.
”Siellä näkyy haita, merikilpikonnia ja tonnikalaparvia. Näkyvyyttäkin saattoi olla 50 metriä.”
”Muistan kuinka rantautuvista ihmisistä aina näki, jos he olivat nähneet hain. He olivat niin innoissaan.”
Nykyään Kultainen taimen ja Kultainen lohi pötköttävät tiettävästi aurinkorannoilla. Toisen Airas näki pari vuotta sitten Gran Canarialla Puerto de Moganin satamassa – ruostumassa maihin nostettuna.
Lue myös: Neuvostoupseerit putosivat pohjaan: simojärveläinen mutatanssi