Vaikka Oulunsaloon ei uutta kerrostalosaarta koskaan ehkä nousekaan, jo sen kaavailu kertoo paineesta saada Oulun seudun asutusta lähemmäs merta.
Viitisen vuotta sitten järjestettiin Oulunsalon Varjakkaa koskeva arkkitehtikilpailu, jonka ehdotuksissa piirreltiin rantaan kerrostalojen ryhmiä. Nyt keskusteluun on noussut uusissa yleiskaavasuunnitelmissa parin kilometrin mittainen saari, joka rakennettaisiin Niemenrannan ja Säikkärannan edustalle, varsin lähelle Oulunsalon keskustaajamaa. Kuten arvata saattoi, rannan nykyiset käyttäjät eivät ole ajatuksesta ihastuneet.
Keskustelu jatkuu, ja saaren rakentaminen on edessä joka tapauksessa vasta pitkällä tulevaisuudessa, jos sielläkään. Ajatus saattaa yhtä hyvin hautautua arkistoihin jälkipolvien ihmeteltäväksi.
Mutta Varjakan ja uuden saaren suunnitelmilla on yhteisiä piirteitä, jotka kertovat olemassa olevasta paineesta. Puhutaan Oulunsalosta, puhutaan rannoista ja kerrostaloista.
Maaseutumainen, omakotivaltainen kunta kasvaa nopeasti, eikä se ole mahdollista tiivistämättä rakennuskantaa. Oulunsaloa puolestaan vaivaa sama asia kuin Oulun seutua yleensäkin: eletään rannikolla meren tuntumassa, mutta alueen asutusta on kovin vähän suunniteltu tämän tosiseikan mukaan. Merellisyyttä ei riittävästi ole käytetty hyväksi.
Kyse ei ole siitä, että rantaa olisi säästetty luonnoltaan arvokkaana suojelualueena. Esimerkiksi Oulun kaupungilla on ollut varaa antaa hienoja merenranta-alueita teollisuudelle, tavaraterminaalille, raviradalle ja jätevedenpuhdistamolle. Vasta aivan viime aikoina katsetta on vihdoin alettu määrätietoisemmin kääntää meren suuntaan. Torinrannan uudistaminen ja parhaillaan rakennettava Toppilan ja Hietasaaren alue kertovat uudenlaisesta ajattelusta, mutta takavuosien ratkaisuilla paljon mahdollisuuksia on jo menetetty.
Jo vilkaisu Oulun seudun karttaan riittää kertomaan, ettei kohtuullisen lähellä kaupunkia ole jäljellä kovin monia mahdollisuuksia merellisen asumisen korostamiseksi. Äimäraution raviradan alue olisi ollut yksi tällainen mahdollisuus, mutta sen siirtoajatuksesta on luovuttu. Oulussa Pateniemen entinen saha-alue on suuri, mutta sen tuleva käyttö on yhä kiinni saastuneiden maamassojen puhdistuksesta.
Itse asiassa paineet rantarakentamiseen kohdistuvatkin alueella paljon juuri Oulunsaloon. Parhaillaan rakennettava Vihiluodon alue on hyvä esimerkki siitä, millaista tarve voisi olla. Juuri muuta Oulunsalossa ei olekaan tarjota, vaikka rantatonteista olisi kova kysyntä.
Uuden saaren vetäminen esiin yleiskaavaluonnoksessa kertookin siitä, että myös ennakkoluulottomia ratkaisuja kannattaa harkita, ja niitä joudutaan harkitsemaan. Oulunsalonkin kasvupaineet ovat niin suuria, että kunta joutuu joka tapauksessa muuttumaan nykyisestä paljonkin.
Oulun seudun yleistä rakennetta ohjataan yleiskaavalla, mutta varsinainen rantojen käyttö on jokaisen kunnan omaan kaavoitukseen kuuluva asia. Kyseessä on usein vaikea tasapainoilu: väljästi rakennettujen rantojen nykyiset käyttäjät, asukkaat tai mökkiläiset, eivät yleensä halua muutoksia. Ympäristönsuojelu ja yleiset vapaa-ajan tarpeet vaativat oman osansa, ja maannousemarannikon luonteen muuttuminen ajan oloon on otettava huomioon suunnittelussa.
On todennäköistä ja tarpeellistakin, että vuosien kuluessa rantojen käyttö tehostuu Oulunsalossa ja koko alueella selvästi nykyisestä. Avoin ja kattava keskustelu vaikka ehkä vähän pähkähulluine ideoineen on paras tapa valmistautua siihen.