Rantavarjojen ja pikkugrillien välissä puikkelehtivien auringonpalvojien sopuisa väentungos velloo senegalilaisen Ngorin kylän asuintalojen nurkalta vesirajaan asti. Heidän määränsä tällä Länsi-Afrikan rannikon vilkkaan miljoonakaupungin Dakarin esikaupunkialueella paisuu silmin nähden aina työpäivän päätyttyä.
Hyväntuulista rantaelämää ei näytä haittaavan, että vesirajan ja rakennusten väliin jää vain kapea hiekkakaistale. Nousuveden aikaan se kutistuu kymmenmetriseksi nauhaksi.
Muutaman kymmenen vuoden kuluttua sitäkään vähää ei todennäköisesti enää ole. Vesi nuolee tuolloin ikkunaluukkujen alareunaa ja rantaleikkejä on paettu jatkamaan kilometrejä kauemmaksi sisämaahan.
Napa-alueiden
sulaminen vaikuttaa
Länsi-Afrikan rannikon asukkaat ovat nopeasti ajautumassa ilmastonmuutoksen suurimpien sijaiskärsijöiden joukkoon, YK:n ilmastosopimusta valvovat asiantuntijat varoittavat. Jo nyt Atlantin pinta Länsi-Afrikan rannikolla nousee kaksi senttiä vuodessa. Nousun arvioidaan kiihtyvän lähivuosina selvästi.
Se tarkoittaa, että laajat alueet jäävät vuosisadan loppuun mennessä veden valtaan ja koko 4 000 kilometrin mittainen rannikko on tuolloin täysin erinäköinen kuin nyt, arvioi saksalaisen ympäristöjärjestön Heinrich Böll Stiftungin merigeologi Stefan Cramer.
Vielä viime vuonna YK:n ilmastoasiantuntijat ennustivat Länsi-Afrikan rannikon merenpinnan kohoavan "vain" 18-59 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä. Ennusteessa ei kuitenkaan otettu huomioon Grönlannin ja muiden arktisten alueiden jääpeitteen sulamista, joka johtuu kasvihuoneilmiön kiihdyttämästä ilmaston lämpenemisestä.
Hiljattain ilmestyneessä korjatussa loppuraportissa kohoamisen yläraja on jätetty avoimeksi, koska näyttää yhä vankemmin siltä, että vedenkorkeus nousee runsaasti tähänastisia arvioita korkeammaksi.
Miljoonakaupungit
vaaravyöhykkeessä
Rannikolla sijaitsee Dakarin ja Nigerian Lagosin kaltaisia miljoonakaupunkeja. Vaaravyöhykkeessä ovat myös Ghanan pääkaupunki Accra, suomalaisturistienkin suosima Gambian Banjul, Saharan rannikon suurin kaupunki Nouakchott Mauritaniassa sekä useita muita merkittäviä asutuskeskuksia.
Valtaosa afrikkalaiskaupunkien veden partaalla sijaitsevasta asutuksesta ei ole suinkaan rikkaiden merenrantatontteja. Asumisen kannalta riskialteimmille vesijättömaille nousevat yleensä laittomat hökkelikylät, joiden asukkaat eivät kykene hankkimaan asuntoaan muualta.
Useat näistä tiheään asutuista slummeista sijaitsevat alle metristä kahteen metriin merenpinnan yläpuolella. Ne ovat vaarassa jäädä veden alle vuosisadan loppuun mennessä.
Myrskyt tuovat
suolaa viljelyksille
Tuhovaikutuksia lisäävät Atlantilta saapuvat tulvat, joita rannikolle työntävät entistä rajummat ja useammat trooppiset myrskyt. Kun suolavesi tunkeutuu pelloille, viljely muuttuu mahdottomaksi ja ihmisiltä katoavat ansiot ja ruoka.
Uhattuina ovat myös elintärkeät makean veden lähteet.
Yhteisvaikutukset ovat lohduttomat. Useiden miljoonien ihmisten kodit jäävät joko pysyvästi tai toistuvasti veden valtaan. Muutokset vaarantavat myös maailman suurimpiin öljynviejiin kuuluvan Nigerian öljyteollisuuden perusrakenteita: jalostamoja, pumppuasemia ja putkistoja.
Suojavalleilla ongelmaa ei ratkaista. Ympäristöjärjestöjen mielestä ainoa järkevä malli on siirtää asutus ja teollisuus kauemmaksi rannasta. Käytännössä se on kuitenkin mahdoton ajatus - Dakarin tai Lagosin kaltaisia, rakenteeltaan sekä asutukseltaan kirjavia miljoonakaupunkeja ei noin vain siirretä.
Yhdestä asiasta kaikki tutkijat ovat samaa mieltä: vaikka ilmakehän hiilidioksidipäästöt putoaisivat tänään murto-osaan, merenpinnan kohoaminen jatkuu täällä yhä 50-100 vuotta.
Ehkä Dakarin rantojen uimarit tekevät sittenkin viisaasti keskittyessään vain viettämään rennosti tätä päivää.