Venäläiset hallintokäytännöt eivät yleensä ole niitä, joista Suomeen mallia otetaan. Jotkut itänaapurin ratkaisut näyttävät kuitenkin miellyttävän osaa maataloustuottajista ja keskustalaisista.
Venäjällä ympäristöhallinto, silloinen vasta aloitellut ympäristökomitea ja sen tehtävät siirrettiin vuonna 2000 presidentti Vladimir Putinin toimesta luonnonvaraministeriölle. Siellä tehtävänä on sekä luonnonvarojen hyödyntäminen että ympäristön suojelu, ja painopiste on tukevasti hyödyntämisen puolella.
Länsimaissa ajatus tällaisesta yhdistelmästä on ollut vieras. Suomessa sille kuitenkin näyttää ymmärtäjiä löytyvän. Luonnonvaraministeriötä ovat eri yhteyksissä ehdottaneet tai tukeneet ainakin maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja viimeisimpänä keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas.
Hän otti asian esiin eduskunnassa aluehallintokeskustelussa ja perusteli Helsingin Sanomissa lisää: "Uskon että sen kautta saataisiin tehoa luonnonvarain hyödyntämiseen" (HS 2.12.).
Juuri tämä logiikka on se syy, miksi luonnonvaraministeriön perustamiseen ei pidä lähteä. Painopiste liikahtaa herkästi nimenomaan hyödyntämiseen, kuten Venäjälläkin on tapahtunut. Ympäristöhallinto tarvitaan itsenäisenä toimijana, jotta erilaiset lupa- ja valvontakäytännöt olisivat riippumattomalla pohjalla. Aluehallintouudistuksen yhteydessä tästä on kannettu aiheellista huolta.
Toisekseen ympäristöministeriön asioissa on viime aikoina painottunut erityisesti ilmasto, jolla ei ole mitään erityistä kytkentää juuri maa- ja metsätalouteen.
Mikäli uudistuksiin lähdetään, vahvemmin perustein voisi pohtia maa- ja metsätalousministeriön kytkemistä työ- ja elinkeinoministeriöön. Elinkeinostahan siinä juuri on kyse. Tosin työ- ja elinkeinoministeriö on jo muutenkin paisunut niin suureksi ja voimakkaaksi, että lisäkytkennät voisivat tehdä siitä jo liian vahvan.
Puheet luonnonvaraministeriöstä ovat kuuluneet erityisesti keskustan maa- ja metsäosastolta. Koko puolueen kanta se ei ole, saati sitten muiden puolueiden. On helppo nähdä, mistä kenkä on puristanut: ristiriidasta maiden, metsien ja vesien talouskäytön ja suojelun välillä.
Tämä ristiriita on hyvä olla olemassa. Se tarvitaan, jotta päätökset syntyisivät aidon keskustelun ja harkinnan eikä sanelun kautta. Ympäristöministeriötä tarvitaan seuraavienkin hallitusneuvottelujen jälkeen.
paakirjoitus@kaleva.fi