Oulu Kukapa oululainen ei olisi jossakin elämänsä vaiheessa, varsinkin vappuna, päätynyt pikku pienissään hoilaamaan tuttua sävelmää: "Oottako kuullu ku Oulun poijat, pomfili pomfili Oulun poijat, Nöömannin rannasa ranstia joivat..."
Rössypotun ja toripolliisin jälkeen Oulun poijat taitaa olla kolmanneksi oululaisin ilmiö. Tavallisesti laulu yhdistetään jonnekin 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, kun Hepparin Antti pullot osti, Ockenströmin Antti putosi sekkaan ja polliisit juoksivat hättään.
Yhtä lailla avojalakanen oululainen kuin tullista tullutkin voi vappuaattona torinrannassa kävellessään aistia tuon iloisen nousuhumalan läsnäolon kauppias Nöömannin rannassa, joka sijaitsi suunnilleen nykyistä Radisson SAS -hotellia vastapäätä Pokkitörmän puolella.
Mahdoton ajatus!
Entäpä jos mielikuvitus onkin johtanut meidät harhaan? Jospa nykyiset sanat Oulun poijat -lauluun olisikin kirjoitettu vasta 1930-luvulla, ja löytyisi vielä ihminen, joka on ollut itse paikalla, kun tekstinikkarin runosuoni sykki?
Siinä tapauksessa meidän pitäisi ryhtyä muuttamaan mielikuviamme, pukea laulun renttuileva miesporukka aivan eri aikaan.
Valmistautukaa reivaukseen, sillä Oulussa asuva 89-vuotias Laila Sivonen kertoo, että hänen kauan sitten edesmennyt puolisonsa, sanomalehti Kalevan värikäs toimittaja ja pakinoitsija Martti Putaala (1896-1957) pisti Oulun poijat -laulun sanat paperille vasta 1930-luvun lopulla.
Mahdoton ajatus, ei voi pitää paikkaansa! kommentoivat tunnetut Oulu-oppineet kuorossa. He lupaavat toimittaa heti paluupostissa toinen toistaan varmempia todisteita siitä, että kyseessä on vanha kansantoisinto Pohjois-Pohjanmaalta. Sitähän laulettiin Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassakin jo ammoisina aikoina.
"Isäni kertoi minulle laulaneensa sitä luokkajuhlassa 1920-luvulla", vakuuttaa tällaisista asioista lähes kaiken olennaisen tietävä musiikkimies Eero "Mönsä" Kokko.
Renkutukseen ei nimeä
Uskoo ken näkee. Kirjallisia todisteita laulun sanjen varhaisesta alkuperästä ei yllättäen löydykään: ei vanhoilta oululaisilta, ei Helsingin yliopiston kirjastosta eikä edes Kansanrunousarkistosta.
Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan laulukirjaan Oulun poijat ilmestyi vasta 1954. Levyluetteloissa ja Teoston arkistoissa se kulkee merkinnällä "trad." eli kansansävelmänä.
"Muistan hyvin, miten Martti istui meillä olohuoneen pöydän ääressä, näppäili melodiaa sitrallaan ja kirjoitti värssyjä paperille. Kun laulun sanat olivat valmiit, tulimme siihen lopputulokseen, että kirjoittajan nimeä ei alle panna. Olihan se sellainen renkutus", Laila Sivonen sen sijaan muistelee.
Sävelmä on vanha
Nyt, pengottuaan omat arkistonsa perin pohjin, myös Eero Kokko on valmiimpi suomaan Martti Putaalalle mahdollisuuden postuumiin kunniaan sanoittajana.
Sävelmä taatusti on vanha, Kokko sanoo, mutta uusia säkeistöjä tai niiden osia hyvä oululainen tekstinikkari ja kotiseutuperinteen vaalija on aivan hyvin voinut lisäillä. Sehän on yleisestikin kansanmusiikin tapa.
Harmillista että mitään ensikäden kirjallista todistetta Putaalankaan työstä ei ole säilynyt.
Kokon mukaan nimenomaan pomfili pomfili -säkeet ja Nöömannin ranta -osuus laulussa voisivat olla vanhempaa perua kuin nykyisin käytössä olevat sanat. Näitä kahta Kokko ei siis vaihda, vaikka tunnustaa, että yhden jos toisen vanhan oululaisen muistiin ei ole enää täysin luottaminen.
Nöömannin rannan poikien arvoitus ei todennäköisesti selviä, ennen kuin jostakin löytyy luotettavaa kirjallista aineistoa, joka valaisee laulun historiaa ennen Martti Putaalaa. Mikäli Kalevan lukijoilla on tarjota kuulopuheita pitävämpiä todisteita, kulttuuritoimitus ottaa niitä ilomielin vastaan.