Ranskassa järjestetään presidentinvaalit huhtikuun 22. päivänä. Jos yksikään lukemattomista ehdokkaista ei saa yli puolta äänistä, mikä on todennäköistä, järjestetään toinen äänestyskierros toukokuun 6. päivänä.
Näyttää siltä, että vaaleista tulee joko kahden tai kolmen kauppa. Ennakkosuosikki vaalitaistelun alkumetreillä on sosialistien ehdokas François Hollande. Hän johtaa gallupeissa melko selvin numeroin (32 prosenttia) istuvaa presidenttiä, oikeistolaista Nicolas Sarkozyä (25 prosenttia).
Sanansa on sanottavana myös äärioikeiston ehdokkaalla Marine Le Penillä, vaikka hän jää 16 prosentin gallup-kannatuksellaan selvästi kärkikaksikon taakse. Runsasväkisestä ehdokasjoukosta kannattaa poimia vielä keskustan François Bayrou, jolle mittari lupaa 12 prosenttia äänistä.
Vaikka Le Pen ja Bayrou tuskin kiilaavat itseään toiselle kierrokselle, lopputuloksen kannalta ratkaisevaksi saattaa nousta se, miten heidän äänestäjänsä käyttäytyvät toisella kierroksella. Joka tapauksessa Ranskan vaaleissa kaikki on vielä auki.
Sosialistien Hollande on noussut mielipidemittausten kärkeen enemmän siksi, että ranskalaiset ovat kyllästyneet Sarkozyn politiikkaan kuin siksi, että Hollande tarjoaisi erityisen valovoimaisen vaihtoehdon.
Maan talous on talousuudistajana itseään viisi vuotta sitten markkinoineen Sarkozyn aikana mennyt huonoon jamaan. Ranska on ajautunut epävarmaan tilanteeseen eurokriisin syvenemisen myötä. Ranskalaispankeilla on suuria saatavia Kreikasta.
Omanarvontuntoiset ranskalaiset eivät ole katselleet pelkästään suopein silmin sitä, että Sarkozy on valjastanut Saksan kristillisdemokraattisen liittokanslerin Angela Merkelin vaalivankkureidensa vetäjäksi.
Sarkozyn ylimielisyys ja napoleonmainen olemus ärsyttävät monia ranskalaisia, muista puhumattakaan. Hänet tunnetaan kuitenkin taitava politiikan pelimiehenä.
Hollandella on kaikki edellytykset lyödä Sarkozy, siksi vakuuttava hänen etumatkansa on mielipidemittauksissa. Hollande on siivonnut painotuksistaan sosialisteille ominaisia ideologisia värejä ja liukunut kohti keskustaa.
Eri asia on, miten ranskalaisäänestäjät ottavat Hollanden nahanluonnin. Sanotaan, että viimeistään siinä vaiheessa, kun ranskalainen astuu äänestyskoppiin, hänestä paljastuu porvari.
Jos Sarkozy pelaa pelinsä oikein huonosti, voidaan nähdä sellainenkin ihme, että toisella kierroksella ovat vastakkain Hollande ja äärioikeiston Le Pen. Vuonna 2002 Marine Le Penin isä Jean-Marie Le Pen ylsi kaikkien yllätykseksi toiselle kierrokselle, mutta hävisi sen selvin lukemin istuvalle presidentille Jacques Chiracille.
Ranskassa presidentin asema on vahva. Hän on maan keskeinen poliittinen vaikuttaja. Presidentin valta on hieman samanlainen kuin se oli Suomessa ennen valtaoikeuksien karsimista. Kuten eurokriisin yhteydessä on nähty, ei ole yhdentekevää edes meidän kannalta, kuka Ranskaa johtaa.