Sen piti olla monestakin syystä mahdotonta, mutta Emmanuel Macron nousi Ranskan presidentiksi vuosi oman poliittisen liikkeensä perustamisen jälkeen. Vaalivoiton jälkeen hänen pitäisi jälleen osoittaa ennustukset vastoinkäymisistä vääriksi.
Macron esiintyi maanantaina presidentillisesti edeltäjänsä Francois Hollanden rinnalla Pariisissa, mutta virallisesti Elysee-palatsin isännyys vaihtuu ensi sunnuntaina.
– Heti sen jälkeen alkaa pallo pyöriä: pääministerin nimittäminen, hallituksen muodostaminen ja hallitusohjelman laatiminen, sanoo tutkijaprofessori Niilo Kauppi Jyväskylän ja Strasbourgin yliopistoista.
Hänen mukaansa pääministerivalinta kertoo paljon siitä, millaista politiikkaa Macron aikoo edistää jo ennen kesäkuun parlamenttivaaleja. Vaikka Ranskan 48 miljoonasta äänioikeutetusta vain 20 miljoonaa lopulta äänesti Macronia, on vaalivoitto prosenttiluvuin 66–34 kuitenkin poliittista pääomaa, jonka käytössä ei Kaupin mukaan kannata viivytellä – muuten se katoaa.
– Kyllä hän sitä tulee käyttämään hyväkseen. Sehän olisi ihan järjetöntä, jos hän ei sitä tekisi.
Hänen mukaansa Macron jos kuka ymmärtää, että pitää takoa kun rauta on kuumaa.
– Jos katsoo hänen nousujohteista uraansa niin sehän on ollut koko ajan sitä.
Talouspolitiikka voi poikia vastareaktiota
Kaupin mukaan Macron ei näytä haluavan väliaikaisratkaisua parlamenttivaaleihin saakka vaan kunnon poliittista ohjelmaa toteuttavan hallituksen. Nopeasti toteutuvat, näkyvät uudistukset voivat nostaa uuden presidentin sekä En Marche -liikkeen profiilia ja kartuttaa poliittista pääomaa entisestään.
Tai sitten voi käydä toisin: Macronin talouspolitiikan monet linjaukset eivät miellytä edes kaikkia häntä äänestäneitä.
– Tällaista ranskalaisten mielestä uusliberalistista talouspolitiikkaa, että palkoista sovittaisiin alakohtaisesti tai työpaikoilla, enemmän joustavuutta ja leikataan rajusti julkisten virkojen määrää ja niin poispäin. Tämä on kyllä monelle ranskalaiselle aika vaikea paikka, Kauppi sanoo.
Ranskassa on järjestetty herkästi mielenosoituksia ja lakkoja, jos poliittisen johdon linja ei miellytä. Kaupin mukaan "kadun politiikan" perinne voi tulla tutuksi myös Macronille.
– On ihan mahdollista, että meillä ovat yhtäkkiä virkamiehet ja muut kadulla protestoimassa.
Kansallinen rintama vakiinnutti asemansa
Kesän parlamenttivaaleihin Macronin En Marche -liike lähtee ilman rutinoitua puoluekoneistoa ja perinteisten puolueiden julkista rahoitusta. Maanantaina julkaistujen mielipidekyselyiden mukaan En Marche saisi eniten eli noin neljäsosan äänistä ennen tasavaltalaiset-puoluetta ja Kansallista rintamaa.
Kaksivaiheisen vaalijärjestelmän takia puolueiden paikkamäärää on kannatuksen perusteella vaikea ennustaa. Macron on vakuuttanut En Marchen kykevän voittamaan yli puolet kansalliskokouksen 577 paikasta, mutta monet asiantuntijat pitävät tavoitetta epärealistisena.
Äärioikeiston Kansallisessa rintamassa tunteet ovat kahtiajakoiset. Marine Le Pen hävisi presidenttikisan selvin numeroin, mutta liki 11 miljoonan äänen saalis oli kuitenkin puolueen historian paras. Kaupin mukaan Le Pen on ilman muuta oikeassa sanoessaan, että Kansallinen rintama on tällä hetkellä tärkein oppositiovoima Ranskan politiikassa.