Aijaijai, kun on jännittävää! Tänään sunnuntaina on Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestyspäivä, eikä kukaan uskalla enää tosissaan veikata, ketkä kaksi selviytyvät toiselle kerrokselle. Paitsi ehdokkaiden omat uskolliset kannattajat tietysti.
Pariisin eteläpuolella sijaitsevan rauhaisan lähiön, Issy-des-Moulineaux´n urheiluhallin edessä kiemurtelevassa jonossa käy keskiviikkoiltana riehakas kuhina.
Sisään odottavat ovat tulleet katsomaan Ranskan presidentinvaalien ennakkosuosikkia, oikeiston Nicolas Sarkozya.
Ranskan liput hulmuavat, mikä on ennenkuulumatonta. Aiemmissa vaaleissa tricoloria heiluttivat vain äärioikeiston kannattajat. Nyt se näkyy estottomasti kaikkien ehdokkaiden kampanjoissa.
"Emme ole nationalisteja, yksi jonottaja parahtaa. Olemme patriootteja, siinä on vissi ero!"
Nuoria osallistujia näkyy poikkeuksellisen vähän. Heidät puetaan oitis Sarkozy-paitoihin ja ohjataan eturiviin tv-kameroiden eteen.
Halliin on sulloutunut järjestäjän mukaan 5 000 ihmistä. Arviolta toistatuhatta jää ulkopuolelle. Puhujia on puolenkymmentä, mutta kaikki ovat tulleet katsomaan vain sankariaan, Sarkozya. Viimein odotus palkitaan kun päähenkilö saapuu mahtipontisen musiikin saattelemana.
Tämähän on kuin Idols-kilpailu: valoshow, kyltit, loputon meteli. Selvää on, että kysymyksessä on puhdas henkilövaali, jossa sisällön ovat korvanneet ulkoiset tekijät.
Ei tietoa vaaliähkystä
Täyttä on myös keskusta-oikeiston ehdokkaan Francois Bayroun vaalitilaisuudessa, joka pidetään samanaikaisesti Pariisissa. Bercyn urheiluareena täyttyi 15 000 kannattajasta.
Ja eipä ole ollut tyhjää sosialistien ehdokkaan, Ségolène Royalinkaan tilaisuuksissa.
Presidenttiehdokkaita kohtaan on nyt huikea kiinnostus Ranskassa. Kaikki keskustelevat vaaleista. Kaduilla, kahviloissa ja työpaikoilla spekuloidaan ennen näkemättömän tasaista vaalitaistoa.
Vaalikirjat ovat myyntimenestyksiä. Vaaliähkystä ei ole tietoakaan, vaan monet panttaavat omaa ääntänsä viimeiseen asti.
Le Parisien -sanomalehden politiikan toimittaja Eric Hacquemand on innoissaan asetelmasta. "On upeaa, että ranskalaiset jaksavat innostua vaaleista, keskustella niistä, väitellä."
Hacquemandin mukaan ranskalaiset ovat ymmärtäneet vaalien tärkeyden. He eivät halua epäonnistua, kun vuonna 2007 Ranskan politiikassa "käännetään uusi sivu".
Ranskalaiset haluavat itselleen uskottavan linjanvetäjän, johtajan, joka nostaa maan masennustilasta takaisin suurten valtioiden joukkoon.
"Presidentinvaalit ovat Ranskassa kaikkein henkilökohtaisimmat vaalit, silloin äänestetään henkilöä, persoonaa", Hacquemand selittää.
Oikukkaat äänestäjät
Vaalit kiinnostavat, mutta se ei vielä tarkoita, että ihmiset kävisivät äänestämässä.
Ranskalaiset ovat perinteisesti oikukkaita äänestäjiä. Yli kolmasosa ei vielä tiedä kantaansa. Helteinen sää vaikuttaa myös äänestysintoon. Pääsiäislomilta palaavat ranskalaiset eivät ehkä halua kotiin ennen iltaa. Sitten he joutuvat odottelemaan matelevissa autojonoissa eivätkä ehdi enää uurnille.
Alhainen äänestysprosentti on perinteisesti suosinut ääripuolueiden ehdokkaita. Etenkin äärioikeiston
Jean-Marie Le Penin kannattajat ovat innokkaita äänestäjiä.
Sarkozy jakaa selvästi kansan mielipiteet. Kannattajat pitävät häntä dynaamisena uudistajana, muutoksentekijänä. Sisäministerinä ollessaan hän runnoikin läpi kasan uudistuksia, jotka eivät kaikkia miellytä.
Hän muun muassa lakkautti lähiönuorten kanssa hyvissä väleissä olleet korttelipoliisit, puuttui kovalla kädellä vuoden 2005 nuorisomellakoihin ja näin kylvi vihaa suureen kansanosaan.
Moni aikookin äänestää näissä vaaleissa ensisijaisesti Sarkozya vastaan, ei niinkään omaa ehdokastaan.
Pariisissa odotetaan
Myös Bastillen lähellä Le Baron Rouge -nimisessä viinituvassa kaikilla tuntuu olevan sanottavaa vaaleista.
Tiskiin nojailevat kanta-asiakkaat Jean-Claude Rabodon, Amadou Coulibaly ja Marie Dargent eivät usko, että mikään muuttuu oleellisesti vaalien jälkeen. Ainakaan omassa elämässä.
Senegalilaissyntyistä Coulibalya pelottaa kuitenkin superpoliisiksikin kutsutun Sarkozyn kovat otteet.
"Poliisipartio pysäytti minut tuossa jokin aika sitten illalla, kun pyöräilin tyhjällä kadulla punaisia päin. Pyysivät paperit ja kaikki", hän tuohtuu.
"Jos Sarkozy valitaan, alkavat suuret protestit", Coulibaly uhoaa.
Pariisissa kieltämättä aistii odottavan tunnelman lisäksi hieman jännitteisyyttä.
Kuitenkin kaikki on keskittynyt kahden ehdokkaan, Sarkozyn ja Royalin ympärille, ja tuntuu siltä että jälleen yllätyksen mahdollisuus on mediassa unohdettu. Käytännössä neljä ehdokasta kamppailee 20 prosentin äänisaaliista.
Kun Sarkozysta kertovaa esitettä tyrkyttävältä arabitaustaiselta nuorelta naiselta kysyy, miksi juuri Sarkozy, vastaus tulee empimättä: "Hän on luvannut toteuttaa kaikki vaalilupauksensa kahdessa vuodessa."
Tämä juuri vasemmistoa pelottaakin. "Pahinta on, että Sarkozy myös tekee ne vaaralliset uudistukset vaikka väkisin", Michel kauhistelee.