Ranskan ensi huhtikuussa pidettävät presidentinvaalit eivät ole vielä lähelläkään loppusuoraa, mutta vaalikuume on maassa jo korkealla. Siihen on hyviä syitä, ja niistä tärkein on se, että Jacques Chiracin pitkä valtakausi on päättymässä. Niin ainakin uskotaan -- hänen omaa lopullista sanaansa ehdokkuudesta ei tosin vielä ole kuultu.
Chirac on kuitenkin muuttunut poliittisesti jo kovin heikoksi. Hänen vaikutusvaltansa niin kansainvälisesti kuin Ranskan sisällä on romahtanut. Chiraciin suhtaudutaan jo väistyvänä menneisyyden miehenä, ja kaikki odotukset kohdistuvat hänen seuraajaansa.
Mutta väistämättä mielenkiintoa on nostanut myös se, että ensimmäisen kerran Ranskan historiassa yksi varteenotettavista presidenttiehdokkaista on nainen. Ranska ei ole ollut mikään tasa-arvon luvattu maa, vaan etenkin maan politiikka on ollut hyvin miehistä.
Edith Cresson tosin oli 1990-luvun alussa maan pääministerinä, mutta sai presidentti Francois Mitterrandilta potkut alle vuodessa. Sittemmin Cresson teki epäonnistuneen uran EU-komissaarina. Muilta osin naisille on Ranskan poliittisessa julkisuudessa herkästi jäänyt puolisoiden tai -- maassa maan tavalla -- rakastajattarien rooli.
Segolene Royal on sekoittanut tämän pakan nyt täysin. Hän ei ole yrittänytkään apinoida maan miespoliitikkojen tyyliä, vaan tekee politiikkaa aivan omalla ja Ranskassa huipputasolla uudenlaisella otteellaan. Kuvauksellinen naispoliitikko on saman tien ampaissut mielipidekyselyiden kärkeen.
Vielä ei silti vaaliasetelma o le lainkaan selvillä. Sosialistipuolueen marraskuiseen jäsenäänestykseen menee kolme ehdokasta, Royalin ohella Laurent Fabius ja Dominique Strauss-Kahn. Yleinen kansansuosio ei vielä todista siitä, mitä puolueen jäsenistö ajattelee.
Niinpä edessä on marraskuulle kestävä hyvin kiivas kamppailu sosialistien ehdokkaasta. Royal on toistaiseksi vain vähän tukeutunut puoluekoneistoon, eikä ole esittänyt erityisen aatteellisia linjauksia. Ennalta selvä hänen voittonsa jäsenvaalissa ei suinkaan ole.
Keskustaoikeiston ilmeisin ehdokas on sisäministeri Nicolas Sarkozy. Mikään ei kuitenkaan maassa ole vielä varmaa, ja äänestäjäkunta tiedetään arvaamattomaksi. Ranskassa on edessä poliittisesti kuuma ja mielenkiintoinen talvi, ja tapahtumilla siellä on eurooppalaista merkitystä. Harva asia Euroopassa etenee, jos Ranska on aivan tyhjäkäynnillä, kuten se juuri nyt on.