Nähdäänkö Euroopassa tänä vuonna ”poliittinen tsunami”?
Termi viittaa mahdollisuuteen, että Hollannin vaaleissa ensi kuussa suurimmaksi nousee äärioikeistolainen Vapauspuolue, Ranskan presidentinvaalissa voiton vie Kansallisen rintaman Marine Le Pen ja että äärioikeistolaiset rynnivät myös syksyn liittopäivävaaleissa Saksassa.
Hollannissa Vapauspuolueen nousu suurimmaksi ei vielä välttämättä muuttaisi ratkaisevasti politiikan suuntaa. Ranskassa tilanne on toinen.
Le Penin voitto vavisuttaisi heti eurooppalaista yhteistyötä ja voisi olla jopa tuhoisa syvissä vaikeuksissa uivalle EU:lle. Näkymää on kutsuttu Titanic-skenaarioksi.
Itse Euroopan parlamentissa istuva Le Pen haluaa purkaa unionin ja luoda tilalle ”kansakuntien Euroopan”. Venäjän kanssa 48-vuotias ranskatar lämmittäisi suhteet. Hän on pitänyt Venäjän toteuttamaa Krimin haltuunottoa oikeutettuna.
Perinteisesti Kansallinen rintama on ollut jyrkän maahanmuutto- ja islam-vastainen. Marine Le Pen on kuitenkin ajanut viestiä läpi hiukan maltillisemmin kuin isänsä, puo-
lueen räyhähenkinen perustaja Jean-Marie Le Pen.
Kaksi kuukautta ennen vaalia näyttää siltä, ettei kukaan ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolta äänistä. Siksi tarvitaan toinen kierros 7. toukokuuta. Tämän hetken suosiolukujen perusteella Le Penin pääsy toiselle kierrokselle näyttää varmalta. Epäselvempää on, kuka on toinen jatkaja.
Vahvoilla oli jo keskustaoikeiston François Fillon. Sitten tuli paljastus, jonka mukaan Fillonin vaimo oli saanut 15 vuodessa 830 000 euron korvaukset miehensä avustajan työstä – jota ei juuri ollut. Fillonin suosio romahti, mutta hän keräsi korttinsa ja jatkaa kampanjaa.
Viime kuukausien aikana taustalta on noussut uusi hahmo, joka juuri nyt vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta Ranskan johtoon: sosiaaliliberaaliksi luonnehdittu entinen sosialistinen talousministeri Emmanuel Macron, 39.
Hän perusti viime vuonna Liikkeelle!-puolueen ja kokosi tämän kuun alussa mielipidemittauksissa jo 25 prosentin kannatuksen.
Myös Macronilta on jo yritetty vetää mattoa alta skandaaliväitteillä. Venäläinen media on muun muassa vihjannut, että Macron on Yhdysvaltain pankkien agentti ja että naimisissa olevalla ehdokkaalla olisi homoseksuaalisia suhteita. On kyseenalaista, miten tällainen kampanja Ranskassa puree.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU:n perustalta käytävä yhteistyö ei olisi Ranskan vaalien takia uhattuna. Valistuneen arvion mukaan Le Penin torjunta on niin laajaa, että hän voi enimmillään kerätä toisella kierroksella 30–35 prosentin kannatuksen.
Yhdysvaltain vaalien varmana pidetyt ennusteet Clintonin voitosta pakottavat kuitenkin suhtautumaan Ranskaakin koskeviin oletuksiin varauksellisesti. Kahden kuukauden aikana ehtii myös tapahtua paljon.
Varmaa on se, että likasankoihin kootaan nyt sisältöä eri puolilla Ranskaa – ja ulkomailla.