Kun Nicolas Sarkozylta kysyttiin, haaveileeko hän usein presidentiksi tulemisesta, hän lohkaisi: "En vain partaa ajaessani!"
Tämän jälkeen on ollut selvää, mitä Ranskan politiikan viime vuosien voimahahmon mielessä liikkuu. Samaa oikeistolaista UMP-puoluetta edustava presidentti Jacques Chirac on saanut kiristellä hampaitaan.
Sarkozy on jakanut oikeiston kahteen leiriin, ja hänen omien kannattajiensa määrä tuntuu vain kasvavan.
Unkarilaiset juuret omaava 49-vuotias Sarkozy kruunataankin tänään UMP:n johtoon. Puolue julistaa hänet jäsenäänestyksen voittajaksi Pariisin liepeillä järjestettävässä kongressissa, jonka järjestelyihin on saatu palamaan ennätykselliset viisi miljoonaa euroa. Näyttävyyttä on luvassa amerikkalaiseen tyyliin.
Siinä onkin Sarkozyn idea nostaa harmaantunut ja konservatiivisuuteen jämähtänyt oikeisto uuteen aikakauteen.
Esimakua siitä, miten ja mihin Sarkozy aikoo Ranskan oikeistoa luotsata, on saatu jo viime vuosien aikana hänen ollessaan ensin sisäministerinä ja sen jälkeen talousministerinä.
Kurinpalauttajasta
talousuudistajaksi
Sisäministerinä Sarkozy kävi rivakasti rikollisuuden kimppuun. Hänen linjansa oli amerikkalaistyylinen nollatoleranssi. Viralliset rikollisuustilastot kaunistuivatkin ja kansa oli mielissään.
Sisäministerin pallilta Chirac siirsi Sarkozyn talousministeriksi sen jälkeen, kun hallituspuolue oli kärsinyt aluevaaleissa rökäletappion opposition sosialisteille.
Monet uskoivat, että Sarkozyn tähti sammuu vaikeimmassa ministeriössä, mutta ei - Sarkozy osasi jälleen antaa itsestään tehokkaan ja energisen uudistajan kuvan. Samalla kun muun hallituksen suosio laahasi alamaissa, Sarkozyn kannatus pysyi vankkana.
Hän ilmoitti panevansa valtiontalouden alijäämän kuriin ja lupasi, että ensi vuonna Ranska palaa kolmen prosentin alijäämän paremmalle puolelle. Sarkozy jatkoi valtionyhtiöiden yksityistämisiä voimalla, keskeytti Chiracin lupaamat tuloveroalennukset ja teki näyttäviä, populismille maistuvia tempauksia.
Hän puuttui muun muassa pankkien liiallisiin ja perusteettomiin palvelumaksuihin ja taivutteli suuret supermarketit laskemaan hintojaan. Kansalaiset taputtivat käsiään, vaikka kuluttajajärjestöjen mielestä osin kyse oli silmänkääntötempuista.
Lisäksi Sarkozy kävi 35 tunnin työviikon kimppuun. Hänen mielestään entisen sosialistihallituksen luoman mallin myötä valtio maksaa 14 miljardia euroa vuodessa estääkseen ranskalaisia tekemästä työtä.
Sarkozy ehti talousministerinä lyödä leimansa myös ulkopolitiikkaan. Hänen toimensa tai lausuntonsa suututtivat ainakin uudet EU-maat, Saksan ja Turkin.
Uudet EU-maat kimmastuivat, kun Sarkozy vaati näiltä unionin tukimarkkojen ehtona yritysverotuksen kiristämistä. Turkki pillastui, kun Sarkozy ilmoitti vastustavansa sen EU-jäsenyyttä.
Saksa ihmettelee
suunnanmuutosta
Saksa puolestaan on ihmetellyt Sarkozyn suuntautumista yhä voimakkaammin Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Espanjaan kuin vanhaan liittolaiseen Saksaan.
Monet EU-maat puolestaan kihisivät kiukusta, kun Sarkozy taivutteli Brysselin hyväksymään unionin lakien kannalta kyseenalaisen valtion väliintulon konkurssikypsän teollisuusjätin Alstomin pelastamisessa.
Suurmiehen elkeitä Nicolas Sarkozy on vilautellut lähes valtiomiesmäisillä ulkomaanmatkoillaan ja yrityksillään luoda suuria teollisuusyrityksiä. Hänen periaatteenaan tuntuu olevan niin talous- kuin ulkopolitiikassakin vahva Ranska järjestäytyneessä Euroopassa.
Kunnianhimoinen Sarkozy on vetänyt niin innokkaasti omaa linjaansa, että presidentti Chirac on joutunut puolustuskannalle. Sarkozy on se, joka päättää, mistä maassa kulloinkin puhutaan.
Heinäkuussa Chirac iski takaisin todeten ykskantaan: "Minä päätän ja hän (Sarkozy) toteuttaa."
Mutta nyt Sarkozy pääsee Chiracin ikeen alta, koska noustessaan UMP:n johtoon hän jättää hallituksen.
Oikeiston johtajana hän ei aio vaieta. "Haasteeni on säilyttää itselläni ehdotusten vapaus ja toimia samalla yhdistävänä voimana", Sarkozy maalaili.
Uuden johtajan seuraava suuri haaste on vetää oikeiston kampanjaa, kun ranskalaiset äänestävät kansanäänestyksessä EU:n perustuslaista ensi vuonna.