"Liittolaisuus ei tarkoita kuuliaisuutta", tiivistää Ranskan ulkoministeri Michel Barnier Ranskan Yhdysvaltain-suhteiden peruslinjan.
Ranska oli Irakin sodan kärkkäin vastustaja. Ranska johti Irakiin hyökkäämistä ilman YK:n lupaa vastustavien maiden laajaa joukkoa. Koska Ranskalla on YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeus, maalla on myös valtaa. Siten Ranska sai myös voimakkaimmin amerikkalaisten vihat niskoilleen.
Yhdysvaltain ulkoministeriksi noussut Condoleezza Rice sanoi vielä kaksi vuotta sitten, että Yhdysvaltain pitää "rankaista Ranskaa, olla ottamatta Saksaa huomioon ja antaa anteeksi Venäjälle". Nyt on toinen ääni kellossa, puolin ja toisin.
"On aika kääntyä poispäin menneisyyden kiistoista, aika avata uusi kappale suhteissamme ja liittolaisuudessamme", Rice sanoi pariisilaisessa yliopistossa pitämässään puheessa helmikuun alussa.
Rice yritti joka välissä löytää yhdistäviä tekijöitä maiden välillä ja välttää Irakista puhumista. Ulkoministerin olikin tarkoitus pohjustaa presidentti George W. Bushin vierailua Eurooppaan, ja erityisesti Bushin ja presidentti Jacques Chiracin kahdenkeskeistä tapaamista Brysselissä tänään maanantaina.
Irakin suhteen ei ole kuitenkaan tapahtunut vielä käytännössä ratkaisevaa lähenemistä. Ranskalaisia joukkoja ei lähiaikoina nähdä Irakissa amerikkalaisten rinnalla.
Mutta lämpenemistä on havaittavissa: Ranska ilmaisi tyytyväisyytensä Irakin vaaleihin. Lisäksi Ranska on suostunut kouluttamaan irakilaisia poliiseja.
Symboliikkaa on myös Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeldin sanoissa, jotka hän lausui Nizzassa Naton puolustusministerien kokouksessa toissa viikolla. Rumsfeldhän tuli kuuluisaksi jakamalla maanosan uudeksi ja vanhaksi Euroopaksi sen mukaan, kannattiko maa hyökkäystä Irakiin vai ei.
"Joku vitsiniekka sanoi, että Ranskaan ja Saksaan matkustaminen voi olla kiinnostavaa kaiken sen jälkeen, mitä olen sanonut. Mietin hetken ja vastasin: 'Ai, mutta sehän oli vanha Rumsfeld'", puolustusministeri sanaili.