Ranskassa on 21 maakuntaa. Ennen viime sunnuntain aluevaaleja niistä kahdeksassa oli sosialistinen enemmistö. Vaalien jälkeen sosialistien hallussa on 20 maakuntaa. Vain yhdessä valta jäi presidentti Jacques Chiracin ja pääministeri Jean-Pierre Raffarinin edustamalle keskustaoikeistolaiselle UMP:lle.
Vaikka kyseessä eivät olleet valtiolliset vaalit, äänestäjien sanoma oli selvääkin selvempi epäluottamuslause Raffarinin hallituksen politiikalle,i etenkin sen talousuudistuksille sekä eläke- ja työttömyysratkaisuille.
Hallituksen reaktio vaalitulokseen oli ero - joskin se on vain kosmeettinen. Chirac nimitti Raffarinin saman tien monien yllätykseksi takaisin pääministeriksi. Joitakin ministerimuutoksia tehtiin keskiviikkona, mutta pääpiirteissään asiat jatkuvat ennallaan.
Ranskalaisäänestäjillä on ollut tapana vaihtaa maan valtapuoluetta joka vaaleissa. Seuraavat valtiolliset vaalit pidetään vasta 2007, ellei Chirac päätä järjestää ennenaikaisia vaaleja. Nyt ne merkitsisivät hänen puolueelleen varmaa tappiota.
Näin Ranska on päätynyt samankaltaiseen tilanteeseen kuin Saksa, joskin käänteisessä järjestyksessä. Saksassa maata johtaa sosiaalidemokraattinen puolue, joka on sisäisessä kriisissä ja jonka kannatus on romahtanut. Ranskassa vallassa on oikeisto, mutta vasemmisto-opposition suosio on kansan keskuudessa nyt roimasti suurempi. Molempien maiden talous talous yskii, mutta yritykset talouden rakenteiden uudistamiseen ovat saaneet hallitukset vain entistä epäsuositummaksi.
Ei auta, vaikka vanhojen jäykkien rakenteiden muuttaminen sinänsä olisi kuinka tarpeellista. Mistä ei pidetä, siitä ei pidetä.
Raffarinin nimitys uudelleen pääministeriksi merkitsee sitä, että Chirac aikoo pitää kiinni valitsemastaan linjasta. Mutta samalla se tarkoittaa käytännössä pääministerin uhraamista. Raffarinin tehtäväksi jää ottaa vastaan uusi sarja väistämättömiä iskuja, ja on hyvin mahdollista, että hänet vaihdetaan pois, kun Chirac näkee ajan kypsäksi.
Silti talousuudistusten jatkaminen vaikeutuu nyt väistämättä. Vasemmisto-oppositio on voimansa tunnossa. Ranskan oloissa se tarkoittaa, että laajoja ammattiliittojen mielenosoituksia ja lakkoja on entistäkin helpompi polkaista pystyyn. Maassa on usein tehty politiikkaa kaduilla.
Lopputuloksena tästä kaikesta voi olla Ranskan talouden jämähtäminen paikalleen. Kun toinen suuri maa Saksa on samassa tilassa, se tietää huonoa koko Euroopan toiveille päästä kasvu-uralle.
paakirjoitus@kaleva.fi