seppo.ylonen@kaleva.fi
Ranskan sosialistit muistavat yhä kirkkaana huhtikuun 21. päivän 2002. Tuolloin toteutui painajainen, johon monikaan Ranskan suurpuolueen kannattajista ei ollut ehtinyt valmistautua henkisesti: äärioikeiston ehdokas Jean-Marie Le Pen pudotti sosialistien ehdokkaan Lionel Jospinin presidentinvaalien toiselta kierrokselta.
Reilun kolmen viikon kuluttua sama voi toistua. Nyt sosialistipuolueen ehdokkaana on Ségolène Royal, joka voi 22. huhtikuuta aivan hyvin jäädä kolmanneksi ja pudota pois ratkaisevalta toiselta kierrokselta. 78-vuotias Le Pen on nytkin ehdokkaana, mutta pahempi peikko sosialistisen naisehdokkaan haaveiden tiellä on pienen keskustalaisen UDF-puolueen ehdokas François Bayrou, jonka suosio on noussut viimeisten viikkojen aikana raketin lailla.
Viisi vuotta sitten Ranskan vasemmiston äänet jakaantuivat ensimmäisellä kierroksella useiden ehdokkaiden kesken. Tässä suhteessa tilanne ei ole muuttunut. Royalin äänistä kilvoittelevat kommunistien, vihreiden ja kolmen trotskilaisen puolueen ehdokkaat sekä globalisaation vastustajana maailmanmainetta saanut José Bové. Monet vasemmistosympatisaattorit tiedostavat Bayroun muodostaman uhan, mutta pienpuolueiden ehdokkaat saattavat silti muodostua kohtalokkaiksi Royalille.
Kaiken lisäksi osa vasemmiston kannattajista suunnittelee Bayroun äänestämistä jo ensimmäisellä kierroksella, koska gallupien mukaan Pyrenneiden hevoskasvattajalla François Bayroulla on paremmat mahdollisuudet lyödä oikeistolaisen valtapuolueen ehdokas Nicolas Sarkozy. "Tout sauf Sarkozy" - kuka tahansa kunhan ei Sarkozy - on laajalle levinnyt iskulause Ranskassa. Gallupeja johtava unkarilaisen emigrantin poika herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.
Mutta Bayrou on vakava uhka myös Sarkozylle. Miesten imagot ovat toistensa ääripäistä. Sarkozy on energiaa pursuava, teräväkielinen ja karismaattinen. Bayrou on ylisanoja välttelevä, väritön ja rehellinen.
Sarkozyn kannalta vaarallinen piirre Bayroussa on se, että ihmisten mielikuvissa hän edustaa vaihtoehtoa oikeistolle ja vasemmistolle, vaihtoehtoa puolueiden vallalle ja Pariisin keskusvallan sanelulle. Tämä siitä huolimatta, että hän on toiminut oikeistohallituksen opetusministerinä ja ollut läheisessä yhteistyössä Ranskan kaikkien keskeisten oikeistopoliitikkojen kanssa.
Kolme viikkoa on pitkä aika politiikassa ja Ranskan äänestäjät ovat todistaneet moneen otteeseen arvaamattomuutensa. Siksi ei ehkä kannata löydä kovin suuria vetoja Elysée-palatsin tulevan isännän tai emännän nimestä. Vaalien enemmäinen kierroskaan ei vielä ratkaise muuta kuin sen, ketkä kaksi pääsevät toiselle kierrokselle, joka pidetään 6. toukokuuta.
Ranskan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella on ollut tapana äänestää ideologisesti mutta toisella kierroksella merkitystä on enää henkilön nimellä.
Jonkinlaista osviittaa ranskalaisten äänestyskäyttäytymisestä voi saada gallupeista, joissa ranskalaisilta on kysytty äänestyspäätökseen vaikuttavia tekijöitä. Viisi vuotta sitten pinnalla olivat rikollisuus ja siirtolaisuus. Nyt ihmisten mieltä kaihertaa eritoten palkan ostovoima euron käyttöönoton jälkeen. Sekä Sarkozy että Royal syyllistävät asiasta Euroopan keskuspankin.