Ranskan hallitus halusi laittaa ranskalaiset keskustelemaan siitä, mitä on olla ranskalainen. Presidentti Nicolas Sarkozyn marraskuussa vauhdittama identiteetinhaku on kiristynyt niin, että joulun alla julkaistun mielipidetiedustelun mukaan puolet kansalaisista halusi joko katkaista koko mielipiteenvaihdon tai ainakin saada siihen taukoa.
Arvostelijoiden mielestä kansalaiskeskustelu on keskittynyt liikaa ja leimaavasti maahanmuuttajiin ja uskontoihin, erityisesti islamiin, ja saanut piirteitä, joissa näkyy, että alunperin takana oli poliittinen peli ja ajatus houkutella äänestäjiä lähivaaleissa hallituksen riveihin äärioikeistolaiselta Jean Marie Le Penin Front National -puolueelta.
Kolme vuotta Pariisissa asunut Laura Parkkinen muistuttaa, että vastaavantyylisiä mitä on olla ranskalainen -pohdintoja on seurattu Ranskassa ainakin neljästi. Viimeisin niistä liittyi presidentinvaalikamppailuun 2007. Ehdokkaat Sarkozy ja Segolene Royal mittelivät kansallisesta identiteetistä ja lykkäsivät sivummalle ajankohtaisia kysymyksiä kuten Ranskan EU-suhteet ja Turkin EU-jäsenyys.
Ranskassa on seuraavat aluevaalit maaliskuussa ja presidentinvaalit 2012, joihin Sarkozy on saattanut tähdätä keskustelunavauksellaan.
Presidenttiä on viime kuukausina arvosteltu poikkeuksellisen ankarasti. Sarkozyn 23-vuotias poika Jean Sarkozy yritti lokakuussa nimityttää itsensä tärkeälle aluesuunnitteluviraston johtopaikalle, eikä presidenttiperheen nepotististen piirteiden ihmettely ole laantunut, vaikka poika-Sarkozy peruutti pian hakemuksensa.
Kulinarismista
katedraaleihin
Alunperin ranskalaiset saivat hallitukselta työkaluikseen parisataa erilaista asiaa, joiden merkitystä ranskalaisuudelle oli määrä miettiä erilaisissa kokoontumisissa ja mediassa. Aiheita riitti kulinarismista ranskalaiseen keittiöön ja katedraaleihin.
Sarkozyn keskustalaisoikeistolaista UMP-puoluetta edustava pääministeri Francois Fillon on toistuvasti vakuuttanut, että identiteettipohdinnoissa ei missään tapauksessa ollut tarkoitus keskusteluttaa ranskalaisia muslimeista.
Islam nousi kuitenkin keskiöön, ja viimeistään Sveitsin marraskuun lopun kansanäänestys minareettien rakentamiskiellosta hämmensi tunnelmia.
Joulukuun puolivälissä perheministeri Nadine Morano kohautti sanomalla, että nuoren muslimin tulisi hänestä muun muassa rakastaa Ranskaa, pukeutua sopivasti ja löytää työtä. Sosialistien kansanedustaja Arnaud Montebourg vastasi tällaisten puheiden muistuttavan Vichyn - natsimyönteisen - hallinnon aikaisia etnisiä kuvitelmia.
Myös moni konservatiivi on paheksunut keskustelua. Ex-pääministeri Dominique de Villepin tuomitsi: "Tässä keskustelussa ei ole järkeä. Vääränlaista keskustelua ei nykyoloissa olisi koskaan pitänyt aloittaa."
Muslimeita
5 miljoonaa
Ranskalaisia on 59 miljoonaa, ja noin viiden miljoonan heistä arvioidaan olevan muslimeja. Taannoisen kyselyn valossa niukka enemmistö ranskalaisista uskoo, että islam on sopusoinnussa ranskalaisen yhteiskunnan arvojen kanssa.
Ranska haluaa valtiona pitää kirkon ja valtion erossa toisistaan. Vallankumouksen ajasta kumpuavat arvot vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat saaneet rinnalleen käsitteen tunnuksettomuus, laicite, joka sisällytettiin lakiin yli sata vuotta sitten, 1905.
"Oikeasti on triljoona erilaista tapaa olla ranskalainen. Sehän liittyy Ranskan historiaan. Tämä on ollut ihmisoikeuksien maa ja ottanut vastaan kaikki pakolaiset. Ei ole yhtä tapaa olla ranskalainen, senkään vuoksi että 23 prosentilla ranskalaisista on sukujuuret jossakin muualla", Turun yliopistoon väitöskirjaa Ranskassa tekevä Laura Parkkinen sanoo.
