Luminen ja tasainen metsämaasto sekä jäinen avanto ovat elementtejä, joita Alppien juurella tukikohtaansa pitävä ranskalainen ammattisotilas ei kovin usein kohtaa.
Jääkäriprikaatissa kymmenen päivän ajan suomalaiseen talvikoulutukseen tutustunut ranskalaisryhmä sai hyvän tuntuman suomalaismetsiin, mutta hyväkuntoisille sotilaille hiihtäminen pehmeässä lumessa ei ollut konsti eikä mikään. Perässä hinattu ahkiokin oli vain hidaste.
Sen sijaan perjantain "loppukokeeseen" kuuluva avannosta pelastautuminen nostatti kokeneimmallakin ammattisotilaalla jännityksen pintaan, sillä vuolas joki ja jäinen avanto eivät kuulu heidän kotoisiin harjoitusmaastoihin.
Naama vakavana jokainen hiihti vuorollaan avantoon ja pyristeli upposukelluksen jälkeen takaisin jäälle, missä heidän ilmeensä ja äänensä olivat taas yhtä iloisia kuin suomalapsilla laskiaismäessä.
Avannolta miehet pinkaisivat jokitörmää ylös, vaihtoivat kuivat vaatteet ylleen, vuolivat kiehiset ja sytyttivät pienet kynsitulet, minkä jälkeen heitä odotti sauna.
Pakkasherraa kaivattiin
Ranskan kansainvälisestä vuoristosodankäynnin koulutuskeskuksesta (Centre National d´Aguerrissement en Montagne) Sodankylään tulleen 15-miehisen ryhmän johtaja, kapteeni Georges Blanc on tyytyväinen retken antiin, vaikka ainakin yhdeksi päiväksi hän olisi halunnut kunnon pakkaskelin.
Tällä kerralla Luoja kuitenkin tarjosi samanlaista talvisäätä, mitä heillä kotonakin on.
"Meillä on jonkin verran kokemusta talvioloista, mutta viime 15-20 vuoden aikana Ranskalla on ollut paljon operaatioita ympäri maailmaa vanhoissa siirtomaissa ja rauhanturvaoperaatioissa, joten emme ole ehtineet aikaisemmin keskittyä talvikoulutukseen ja talviolosuhteisiin. Sodankylässä olemme saaneet tutustua, miten asioita hoidetaan Lapissa. Erilaiset yksityiskohdat ja suoritustekniikat ovat olleet kiinnostavia", hän kertoo.
Tasainen metsämaasto oli vuoriston jyrkkiin rinteisiin tottuneille ranskalaisille mielenkiintoinen kokemus, samoin suomalaiset pitkät metsäsukset. Kotonaan Alpeilla he käyttävät kapuamiseen soveltuvia lyhyitä sivakoita.
"Myös suunnistaminen laajoilla metsäalueilla oli meille haaste, kun näkyvät kiintopisteet puuttuivat", Blanc kertoo.
Asenne kohdallaan
Suomalaisen korpisoturin tulenteossa käyttämät kiehiset olivat ranskalaisille outoja, mutta lyhyen opastuksen jälkeen terävä morapuukko puri hyvin tervaspuuta ja sytykkeitä syntyi.
Vieraiden isäntä majuri Martti Rautanen Jääkäriprikaatista tunnustaa, että hyvin ranskalaissotilaat pärjäsivät. Miehillä oli asenne kohdallaan ja kunto kova.
Myöskään pimeys ei tuottanut ongelmia, sillä ranskalaisilla ovat hyvät varusteet pimeänäkölaitteineen.
Ranskalaisvieraille annettiin myös ajoneuvokoulutusta moottorikelkoilla ja tela-ajoneuvoilla. Monet pääsivät ajamaan kelkalla ensimmäisen kerran elämässään. Perjantain vastaisen yön joukko vietti lumimajoissa.
Lounaaksi siikakeittoa
Perjantaipäivän "loppukokeen" miehet aloittivat eksoottisesti, sillä aamulla jokainen joutui valmistamaan itselleen siikakeiton.
Kenttälounaan valmistaminen ei ollut aivan yksinkertaista, sillä omissa harjoituksissaan he syövät valmista leirimuonaa.
Ranskalaissotilaiden koulutusleiri juontuu Ranskan sotilasasiamiehen parin vuoden takaiseen Sodankylän vierailuun, jolloin tämä kiinnostui Jääkäriprikaatissa annettavasta talvikoulutuksesta.
"Hän tiedusteli, olisiko ranskalaisjoukon mahdollista tulla perehtymään Jääkäriprikaatin talvikoulutukseen. Luvat järjestyivät Pääesikunnan ja puolustusministeriön kautta. Ranskalaiset maksavat koulutuksesta tietyn korvauksen, mutta mikään bisnes tämä ei joukko-osastollemme ole", Jääkäriprikaatin komentaja eversti Kimmo Lehto kertoo.