Chalet des lutins
Lumi ja pakkanen ovat suomalaisen joulupukin ja Lapin joulurientojen pelastus. Ilman näitä luonnon lahjoja, napapiirillä mökittelevä pukki saisi nostaa nutun naulaan, kun koko joulun kaappaisi Ranskan Strasbourg. Sen joulumarkkinoita mainitaan Euroopan komeimmiksi.
Kun ylimaallisen runsaat jouluvalot illalla syttyvät lumettomassa kaupungissa, menoa ja rentoa meininkiä voi suomalaisluonteella vain päivitellä. Ovat kyllä harjoitelleetkin joulumarkkinoitaan jo puolituhatta vuotta. Kaupungin vanha osa on kuin mainostaulu piparkakkutaloineen, hämyisine ravintoloineen. Katusoittajapatut vetelevät kulmilla jazzahtavia ikivihreitä, eivätkä tuhannet kulkijat juokse toisiaan kumoon. Outo näky on, kun satametrisen kadunpätkän valaisevat Baccarat-tehtaan suuret ja kalliit kristallikruunut.
Ja onko siinäkään tolkkua, että meikäläisen joulunvieton yksi tukijalka, joulukuusi, on sekin strasbourgilaista perua? Suomeen kuusi rantautui joulupuuksi vasta 1800-luvulla. Kotimaista kuusikauppaa muistaen on silkkaa mystiikkaa, että Strasbourgin toreilla kuuset ovat niin kovaa kamaa, ettei niistä saa neulasia irti nyppimälläkään.
Suomalaisia tonttuja
Strasbourgissa 30 vuotta asunut, Nurmeksessa syntynyt Maj-Lis Naegel on ollut myyjänä joulutorilla 15 vuotta, joista viimeiset viisi omassa kojussaan. Kun hän jätti siitä hakemuksensa, edellä oli 273 hakijaa ja paikan saaminen kesti viisi vuotta. Nyt hänen tonttulansa,
, on Place du Marche Neuf -aukiolla kymmenkunnan muun kojun kanssa. Vuokra on huikea, 2 460 euroa kuukaudessa, mutta palkoille Maj-Lis Naegel pääsee. Hänen erikoisuutensa ovat omatekoiset "suomalaiset" tontut, markkinoiden ainoat.
Maj-Lis Naegel, silloinen Mäki, tapasi Pierrensä kesätyöpaikallaan Helsingin kauppatorilla. Pierre oli Ranskan suurlähetystön kokki ja Maj-Lis myi vihanneksia.
Naimiskauppahan siitä tuli ja Pierren pestin päätyttyä Ranskaan muutto. Maj-Lis oli paikallisen Suomi-seuran ensimmäinen puheenjohtaja, jonka kunnia-asia on, että perilliset lapsenlapsia myöten taitavat suomen kielen.
Muutaman sadan metrin säteellä Maj-Lis Naegelin tonttulasta on neljä muuta toria ja niillä yhteensä nelisensataa kojua. Juhlavin on katedraaliaukio. Sitä majesteettisena hallitsevan tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin 1176 ja 142 metrin nykykorkeuteensa katedraali ylsi 1439. Vuoteen 1847 se oli maailman korkein rakennus.
Markkinatapa on vuosisatojen aikana juurtunut Strasbourgiin niin, ettei puhettakaan ole ollut kauppiaiden ja "rahanlainaajien" häätämisestä kirkkojen portailta.
Goottilaistyylisen katedraalin ympärillä myydään lämmintä punaviintä ja pientä purtavaa, karusellit pyörivät, käsityöläiset esittelevät parastaan. Jollain ilveellä tihkusateiseen muutaman asteen lämpöön on jäädytetty luistinratakin. Luistimien vuokra aikuisille on kolme, lapsille puolitoista euroa ja riemu vaikuttaa aivan rajattomalta.
Kaupunki on tietysti myös pullollaan näyttelyitä, kansainvälisiä taiteilijoita ja konsertteja.
Arki keskellä juhlaa
Strasbourg on rajamaata, jossa tätä nykyä ovat EU:n parlamentti, Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Vuosisatojen aikana se on väkivalloin tempaistu milloin Saksan, milloin Ranskan lipun alle. Saksalaisvaikutus näkyy yhä esimerkiksi ravintoloissa ja niiden ruokalistoissa.
Jottei arki unohtuisi, poliisi on näkyvästi esillä. Muistissa on vuosi 2000, jolloin terroristit aikoivat räjäyttää pommeja joulumarkkinoilla ja katedraalissa. Nyt terroristiuhan vuoksi on niin sanottu punainen hälytystila.
Neljän ulkomaisen soittajapapparaisenkin on tyynesti alistuminen perinpohjaiseen kopelointiin. Mitään ei löytynyt, ei soittolupaakaan. Ohi marssii paikallinen kovanaama. Nahkapusakan selässä irvistää pääkallo, puolimetrinen radiokasettisoitin ulvoo manalaista kutsuhuutoa, mutta siitä ei poliiseja hätkäyttäväksi uhkaksi.
"Neljä päivää, kolme yötä Rovaniemen Cumuluksessa 804 euroa." Siinä matkatoimisto Thomas Cookin tarjous ranskalaisille Strasbourgin lentokentällä.-Se lumi ja pakkanen.