Cafe Provence,
Hallituskatu 25, Oulu.
Ranskalainen aamiainen arkisin ma-pe kello 7.30-10.
Vain kivenheiton päässä Oulun Rotuaarilta ei tarvitse väistellä feissareita tai kuunnella balkanilaista viulunvingutusta. Hallituskadulla on mukavia patioita, joilta voi sen sijaan bongailla avomallisia amerikanrasseja ja jyriseviä harrikoita. Katu näyttää samalta kuin 30 vuotta sitten, minkä jälkeen Oulussa onkin kaikki rakennettu ja purettu
väärin.
Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten Ranska tuntui mahtavalta maalta. Siellä tehtiin parhaita elokuvia ja osattiin olla viileitä. Minäkin jouduin lukemaan hampaat irvessä Sartrea ja pitämään muodikasta baskeria päässäni. Sitten Ranska hävisi ja taantui pois. Nykyään sen voisi liittää Algeriaan, eikä kukaan huomaisi eroa.
Mutta Ranskalla on yhä puolensa. Tässä vaiheessa kipitetään aasinsillalta suoraan ranskalaiselle aamiaiselle hallituskadun Cafe Provenceen.
"Eräs ranskalainen nainen kävi meillä ja sanoi, ettei oikeaan ranskalaiseen aamiaiseen kuulu kuin kahvia, croissantteja ja hilloa. Sanoin hänelle, että Suomessa siinä pitää olla muutakin", kahvilaemäntä Armi Kotajärvi, 32, hymyilee.
Ranskalaisten 35-tuntista työviikkoa jaksaa ehkä painaa pullan ja hillon voimalla, mutta jatkuvien takatalvien riepottelemassa Suomessa leivällä pitää olla muutakin kuin ylähuulta. Täällä ei voi pitää näläntunnetta loitolla kippaamalla viiniä jo aamusta, joten ääntä kohti kannattaa haarukoida munaa, kinkkua ja juustoa heti, kun unirähmät on saatu pyyhkäistyä kämmensyrjään.
Mainittujen appeiden lisäksi Provencen ranskalaisella aamiaisella tarjoillaan tomaattisiivuja, iso lasillinen omenamehua ja rajattomasti kahvia. Jälkiruuaksi lautasen reunalta löytyy vielä makoisa suklaakonvehti.
Aamiainen alkaa kuitenkin pullan valinnalla. Tervolasta kotoisin olevan Armin 33-vuotias kondiittorimies Sampo on kuuluisa sodankyläläinen kakunveistäjä, joka leipoo käytännöllisesti katsoen kaikki Provencen vehnäset.
Joudun sivelemään varta vasten tilaisuutta varten kasvattamiani viiksiä pitkään, ennen kuin saan päätetyksi voisilmäisen, mustikkaisen, rahkavanilijan ja mansikkaisen väliltä. Otan omenapullan. "Hyvä valinta, me panostamme täällä omenatuotteisiin", Armi kehuu.
Mutta croissantit tulevat paistovalmiina suoraan Ranskasta. "Olemme huomanneet, että he osaavat hoitaa homman parhaiten", Armi paljastaa ja on taas oikeassa. Enpä muista, milloin olisin syönyt rapeampaa ja lehtevämpää croissantia.
Suussa sulavan hyvä on Sampon omenapullakin. 6,90 euroa maksava aamiainen on kokonaisuutena kaikin puolin toimiva ja sopivan täyttävä.
Otan vielä ylimääräisenä numerona kolmen euron cappuccinon, jota juodessa ehdin katsella ympärilleni. Provencen sali ei ole suuren suuri. Lasken ympärilläni seitsemän pientä pöytää, joiden lisäksi patiolta löytyy tilaa vielä kuudelle.
Kahvilan sisustuksessa on hempeitä elementtejä, kuten tuoreita ja näköiskukkia. Kukkia löytyy myös lasin alta pöytäliinoista, mutta silti sisustus ei ala särkeä hammasta. Tänne kehtaisi tuoda isoäidinkin kahville.
Aamiaisella istuva väki näyttää lukevan ahkerasti seinätelineistä löytyviä päivän lehtiä. Sivupöydälle on jätetty luettavaksi ja myös myytäväksi ainakin Heli Slungan ja Jukka Tervon runokirjoja.
Ikkunan editse tarpoo tanakkareitinen nainen pari numeroa liian pienissä pyöräilyhousuissa ja yrittää suihkia lisävauhtia kävelysauvoillaan. Näky ei vastaa ihan mielikuvaa Pariisin bulevardeista, mutta Hallituskadulla ei myöskään mellakoida tai polteta autoja. Ihan kaikkea Ranskasta ei voi, eikä kannatakaan hankkia.