Cherbourg. Meno on kuin liikematkaajilla, jotka maailmaa kiertäessään käyvät lentokentillä ja hotelleissa. Me näemme hienojen ja maineikkaitten kaupunkien satamia ja marinoita.
Aikataulu on kuitenkin melko tiukka, vaikka tähän asti se on pitänyt ja olemme puolessa välissä sitä osuutta, jolle minä osallistun.
Eilen koin reissun ensimmäisen henkilökohtaisen tappion, kun veneen köyttä laituriin kiinnittäessäni kellon ranneke rapsahti poikki ja kello putosi veteen. Vaimon hääpäivälahja sai viimeisen leposijansa Cherbourgin kaupungin satama-altaassa. Harmi!
Tänne loppumatkan tulimme voimakkaan vuorovesialueen läpi. Vesi oli kovan virran ja virtaa vasten käyvän aallokon vuoksi kuoppaista ja tyrskyistä. Huomasimme, että vettä tulee vieläkin sisään sieltä täältä.
Perämeren keleissä vene on kyllä ollut ihan kuiva. Luultavasti olosuhteet pistävät veneen rakenteet sen verran lujille, että rakoja syntyy. Tiedossa on kyllä, että valtameripurjehtijoiden vakiovarusteisiin kuuluu perhepurkki silikonia.
Lähdemme täältä Guernseyn saarelle, joka on yksi ns. Kanaalisaarista. Meno sinne pitää ajoittaa siihen aikaan, kun vuorovesivirtaus vie täältä saareen päin. Virtauksen nopeus on kovimmillaan jopa yhdeksän solmua, joten ilmeisestä vastatuulesta huolimatta 40 mailin matkan pitäisi sujua vauhdikkaasti.
Kahden jälkeen lähdemme liikkeelle.
