Helpottavaa palata taas ihmisten ilmoille kuukauden kestäneen "joululoman" jälkeen - oikeaa lomaa siitä oli vain muutama päivä. Niihin päiviin mahtui piipahdus Oulussakin, mutta koko muu aika kului tiiviisti kirjoittajankammioon hautautuneena.
Kirjan aiheena oli taas Euroopan kaupungit, harrastus johon olen jäänyt kiinni kuin upottavaan suohon. Sillä mitä enemmän eurooppalaista kaupunkikulttuuria penkoo ja niissä matkustamista harrastaa, sitä selvemmin huomaa, miten ainutlaatuisessa maanosassa saamme elää. Missään muualla ei ole niin pienellä alueella sellaista määrää mielenkiintoisia, historiallisia kaupunkeja, jotka vielä edustavat eri maiden kulttuureja.
Tunnusomaista eurooppalaiselle kaupunkikulttuurille on sekä vanhan kaupungin säilyttäminen, että elävän kaupunkikeskustan vaaliminen. Silmiinpistävänä poikkeuksena Suomi, missä vanhat kaupungit on purettu ja kaupunkikeskustat uhkaavat näivettyä. Ensi kertaa Helsingin nähdessään ranskalaiset kollegani toteavat aina itsestään selvyytenä: "Niin, teitähän pommitettiin." Mietin aina kahdesti, kenelle kerron millaisesta pommituksesta oikein oli kysymys.
Heti loman jälkeen viime viikonloppuna käväisin tupaantuliaisissa Lyonissa, mistä pariisilaistuttavani oli ostanut kakkosasunnon. Lyoniin menee aina mielellään, sillä se on loistoesimerkki keskikokoisesta maakuntakaupungista, joka on onnistunut pysymään miellyttävän elävänä.
Mutta ei se Lyonissakaan ole onnistunut ponnisteluitta, eikä missään muuallakaan. Ranskassa taistelu kaupunkikeskustojen näivettymistä vastaan katsotaan kuitenkin jo voitetun, mutta täällä se aloitettiin jo varhain ensimmäisten uhkaavien merkkien ilmestyttyä.
Olen keskustellut joskus pitkäänkin Lyonin kaupungin johdon kanssa siitä, mikä on heidän reseptinsä. He ovat kertoneet kolmesta periaatteestaan. Niistä ensimmäinen on se, että keskustaan on päästävä helposti sekä yleisillä että yksityisillä kulkuvälineillä. Yleensäkin Ranskan kaupungeissa julkinen liikenne on hyvin organisoitu ja sen käyttö kohtuuhintaista - paitsi ainaisten lakkojen aikana!
Lyonissa on erityisesti kiinnitetty huomiota yleisen ja yksityisen liikenteen tasapainon löytämiseen. Tärkeää on, että myös yksityisautoilla voi asioida kätevästi keskustassa, jotta kauppa saadaan pysymään siellä. Kun näkee Lyonin keskustan putiikkien määrän, jo kukkarostaan huomaa, että siinä on onnistuttu. Autot eivät kuitenkaan dominoi kaupunkikuvaa, sillä Lyon on satsannut aivan erityisesti parkkiluoliin. Taideteoksineen niistä on tullut oikein nähtävyyksiä, joita käydään katsomassa!
Strasbourgissa, missä yksityisautoilu poistettiin keskustasta, on huomattu kaupan rakenteen muuttuminen. Esimerkiksi kodinkoneliikkeet ovat häipyneet kokonaan keskustasta. Toinen periaate, josta Ranskan kaupungeissa on aina pidetty kiinni, on keskusta-alueen maisemallinen laadukkuus. Se lähtee tietysti jo siitä, että vanhaa keskustaa ei ole koskaan hävitetty.
Upeasti entisöidyt rakennukset, jotka edustavat eri aikakausia, luovat tietysti täysin oman ilmeen keskustaan. Lyonin ainoa moka on Perrachen asema-alueen purkaminen ja sen korvaaminen betonilla. Sitä harmitellaan, ja kaupunki suunnittelee vakavasti virheen korjaamista.
Leimallista on koko keskusta-alueen laadukkuus, myös niissä kaupungeissa, joissa se laajenee vanhan keskustan ulkopuolelle. Huoliteltu ilme erottaa keskustan muista kaupunginosista ja tekee sen houkuttelevaksi. Huomiota kiinnitetään kalusteisiin, kaiteisiin, penkkeihin, katulyhtyihin, jopa katukiveykseen.
Monesti olenkin miettinyt mistä Rotuaarin lyhtypylväiksi kutsutut pökkelöt oikein ovat löytyneet. Laadun lisäksi varsinkin Ranskan kaupungeissa aivan erityisesti otetaan huomioon alueen erityispiirteet ja historia. Myös paljon vanhaa, kaunista katukalustusta tuotetaan uudelleen. Oulun vanhat hienot suippokärkiset puhelinkopit olisivat olleet uusiokäytössä jo kauan...
Täällä myös keskustaa elävöittävät aukiot ovat tärkeitä; suihkulähteet, patsaat ja terassit sekä puut niin kaduilla kuin aukioillakin tuovat viihtyisyyttä. Lyonin kaupunginisät ovat huomanneet, että erityisen tärkeää on tehdä aukioista sellaisia, että myös lapsiperheet viihtyvät niissä. Paitsi, että tuovat elävyyttä, ne myös kuulemma estävät huumeiden pesiytymistä.
Myös yksityisiä tiloja valvotaan terasseja ja näyteikkunoita myöten. Esimerkiksi meillä usein nähtäviä tarroilla peitettyjä ikkunoita ei keskustassa hyväksytä.
Ylipäätään kaikkein tärkeintä, ja se on Lyonissakin kolmas periaate, on kaupan säilyminen keskustassa; ilman sitä keskusta näivettyy. "Le Commerce c ést la vie" - kauppa on elämää - on ranskalaiskaupunkien keskustan kauppojen perinteinen iskulause. Se on myös yleisesti hyväksytty periaate, jonka hyväksi on tehty vakavaa työtä viidentoista viime vuoden ajan niin Lyonissa kuin muuallakin.
Lainsäädäntö tekee mahdolliseksi kaupan rakenteen tiukan silmälläpidon. Jokainen jättimarkettihanke edellyttää selvitystä siitä, miten se vaikuttaa kaupan rakenteeseen - eli käytännössä uusien rakentaminen on saatu pysäytetyksi niin, etteivät marketit enää pääse vaarantamaan keskustan kauppojen elinkelpoisuutta. Jo viiden vuoden ajan pienten ja keskisuurten liikkeiden myynti onkin Ranskassa ollut nousussa. Esimerkiksi Ylivieskan kaltainen yhtälö tässä on jättimarketti, mutta kaupunki ilman keskustaa, ei olisi ollut täällä mahdollinen!