Kysymys Ranskan paluusta Naton sotilaallisiin rakenteisiin on nyt nostettu virallisesti esille. Kuin kaikuna presidentti Nicolas Sarkozyn lähipiirissä pohditulle ajatukselle puolustusministeri Herve Morin käsitteli äskettäin aihetta puheessaan Toulousessa - Mikäli päätös hyväksyttäisiin, se merkitsisi kenraali de Gaullen maaliskuussa 1966 tekemän päätöksen kumoamista.
Herve Morin varoi esittämästä mitään johtopäätöksiä, sillä yhtään strategista optiota ei päätetä lopullisesti ennen puolustuspoliittista selontekoa, joka on määrä luovuttaa valtionpäämiehelle maaliskuussa 2008. Siitä huolimatta jo se, että tämä keskustelu on aloitettu sekä Elysee-palatsissa että puolustus- ja ulkoministeriöissä, kertoo uuden hallituksen halusta lähentyä Yhdysvaltoja, ja kuten Nicolas Sarkozy on korostanut, Ranskan halusta "ottaa täysi paikkansa" Pohjois-Atlantin liitossa.
Pariisi on jo asettanut kaksi tärkeää ehtoa. Ranskan paluu Naton yhteisiin sotilaallisiin rakenteisiin voi tapahtua vain samanaikaisesti Euroopan unionin puolustusyhteistyön tuntuvan edistymisen kanssa. Lisäksi Natossa on käynnistettävä syvällinen uudistuminen, joka edellyttää uutta strategista konseptia.
"Euroopan puolustusyhteistyö ei etene, ellemme muuta poliittista käyttäytymistämme Natossa", puolustusministeri Morin korosti.
Kanta perustuu seuraavanlaiseen järkeilyyn: mikäli Ranska lakkaa olemasta hankala liittolainen, Naton eurooppalaiset kumppanit saattavat lakata jarruttamasta eurooppalaisen puolustuksen etenemistä.
"Miksi haluaisitte, että kumppanimme menettävät luottamuksensa järjestelmään, joka on taannut rauhan jo viidenkymmenen vuoden ajan, ja alkaisivat tukeutua järjestelmään, jota ei ole vielä olemassa", letkautti puolustusministeri.
Morin selitti, että Ranska on yksi Naton mallioppilaista, mutta "liian usein me olemme niitä, jotka saivartelevat ja epäröivät, ikään kuin haluaisimme antaa sellaisen vaikutelman, että haluamme estää Natoa muuttumasta".
Puolustusministerin ajatuksiin on epäilemättä vaikuttanut globalisaatioraportti, jonka Hubert Vedrine luovutti äskettäin presidentti Sarkozylle. Raportissa käsitellään laajasti kysymystä Ranskan paluusta Natoon, mutta kun entinen sosialistinen ulkoministeri toteaa, ettei Ranska voittaisi mitään palaamalla integroituihin sotilaallisiin rakenteisiin, niin Herve Morin puolestaan - valtionpäämiehen lähipiirin tavoin - kannattaa selvästi asetelman ajanmukaistamista, tietyin ehdoin. Puolustusministeri korosti, että nykyisen erityisasemansa vuoksi Ranskan on vaikea "suunnata Naton muuttumista hyödyllisellä tavalla ja vastata näin uuteen strategiseen tilanteeseen".
"Meillä on vähemmän vaikutusvaltaa niihin operaatioihin, joita Nato toteuttaa kentillä, joilla toimimme yhdessä", hän lisäsi. Tosiasiallisesti Ranska on mukana Natossa, mutta se ei "saa siitä kaikkea hyötyä, varsinkaan vaikutusvallan ja komentotehtävien osalta", Morin arvioi.
Eräs korkea-arvoinen diplomaatti, strategisten kysymysten asiantuntija, ilmaisi tämän toisin: "Olemme Natossa hiukan kuin algerialaiset sotilaat Ranskan armeijassa Algerian sodan aikana."
Morinin mukaan paluu Natoon sisältää kuitenkin myös riskejä.
"On tietysti aihetta pelätä, että ajan myötä nojautuisimme Natoon oman puolustuksemme osalta, kuten eräät eurooppalaisista naapureistamme tekevät. Vaarana on suvereniteetin väheneminen. Hankaluutena voisi olla myös kansainvälisen asemamme heikkeneminen, sillä meidän saatettaisiin olettaa taipuvan järjestön kantoihin."
Eräs virallinen lähde arvioi, että Ranska saattaa pyrkiä jatkamaan keskustelua Naton seuraavassa huippukokouksessa, joka on määrä pitää Bukarestissa keväällä 2008. Mutta Ranska asettaa paluulleen myös muita ehtoja, sillä se haluaa käynnistää todellisen keskustelun "Naton rajoista". Ranska vastustaa Naton laajentamista Georgiaan ja Ukrainaan, ja se haluaa liiton keskittyvän sotilaalliseen perustehtäväänsä.
Ei siis tule kysymykseenkään, että rakennettaisiin "globaalia" Natoa, josta tulisi poliittinen organisaatio, joka toimisi käytännössä kaksinkertaisena rakenteena YK:lle. Lisäksi Ranska pohtii, mitä hyötyä on nopeista 25 000 miehen NRF-joukoista (Nato Response Force), jotka symboloivat Washingtonin toivomaa Pohjois-Atlantin liiton uudistumista. Eräät diplomaatit pitävät myös realistisempana käydä neuvottelut George Bushin seuraajan kanssa. ©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate