Nicolas Sarkozyn selvä vaalivoitto antaa hänelle hyvät edellytykset tavoitella vahvaa johtajuutta. EU pääsee nyt Ranskan asetelmien selvittyä toden teolla yrittämään perustuslakipulmansa ratkaisua.
Nicolas Sarkozyn kova kunnianhimo ja poliittinen tahto ovat tulleet vuosien mittaan hyvin selväksi. Ranskan järjestelmä antaa maan presidentille hyvät mahdollisuudet nousta vahvaksi johtajaksi, ja Sarkozy aikoo epäilemättä ottaa siitä kaiken irti.
Voitto oli vakuuttava näyttö Ranskan demokratian toiminnasta, aivan toisin kuin kuusi vuotta sitten. Tuolloin Jacques Chirac valittiin toiselle presidenttikaudelleen, josta muodostui heikko ja väsähtänyt esitys. Mutta Chiracia uudelleen valittaessa Ranskan demokratia oli tilanteessa, jossa todellisia vaihtoehtoja oli vain yksi. Toiselle kierrokselle hänen kanssaan oli selviytynyt äärioikeiston ehdokas Jean Marie Le Pen.
Nyt ranskalaiset pääsivät aidosti hakemaan poliittisia vaihtoehtoja. Sosialistit olivat koonneet rivinsä, keskustassakin muotoutui uutta poliittista voimaa ja ääriliikkeet oikealta ja vasemmalta jäivät siihen marginaaliin, johon ne kuuluvatkin.
Huima 85 prosentin äänestysvilkkaus ja vaaleja edeltänyt hyvin värikäs poliittinen väittely kertovat, että ranskalaiset halusivat aidosti vaikuttaa Chiracin seuraajan valintaan. Puolueet myös aistivat oikein, että Ranskassa tahdotaan muutosta.
Sosialistit nostivat Segolene Royalin tuomaan uutta tuoreutta politiikkaan, mutta lopulta voiton vei kokemus ja Sarkozysta säteilevä tahto. Royal koetti vaikuttaa mielikuvien kautta, mikä koituikin hänen heikkoudekseen. Varsinainen poliittinen viesti jäi liian hämäräksi.
Ranskan sosialistit tappio ajaa syvään henkiseen kriisiin, joka tuskin on vaikuttamatta kesäkuun parlamenttivaalien tunnelmiin. Virta vie nyt entistä enemmän oikealle, ja tähän vastatakseen sosialistien olisi kyettävä uudistamaan sanomansa. Edessä voi olla linjariita, jopa puoluehajaannus.
Samaan aikaan Sarkozy voi rauhassa lähteä toteuttamaan poliittista ohjelmaansa. Jos gaullistit pärjäävät vielä kesäkuun parlamenttivaaleissa, presidentti voi saada todellisen lentävän lähdön.
Royal pelotteli etukäteen Sarkozyn valinnan aiheuttavan mellakoita, ja jonkin verran niitä nähtiinkin tulosten selvittyä. Siirtolaisten kansoittamissa lähiöissä kovaotteisena sisäministerinä muistettu Sarkozy varmasti pysyy inhottuna hahmona. Tämän lähtökohdan tietäen hän heti ensimmäisessä puheessaan ojensi kättä Royalin kannattajille. Ranskassa lakkoillaan ja lähdetään kaduille herkästi, mutta syvempi kahtiajako tämän vaalituloksen myötä on silti epätodennäköistä.
Sarkozyn Eurooppa-politiikasta ei paljon vielä tiedetä. Hän vastustaa tiukasti Turkin EU-jäsenyyttä, mutta se on toistaiseksi vain puhetta, sillä asia ei muutenkaan tule moneen vuoteen ratkaistavaksi. Ajankohtaisin kysymys on EU:n perustuslaillinen sopimus, jonka hän pyrkii saamaan muutettuna läpi ilman kansanäänestystä.
Tässä Sarkozyn ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin intressit yhtyvät. Myös Britannia saa pian uuden johtajan. Läntinen Eurooppa näkee näin kohta uuden voimakolmikon. Sarkozy on ennen muuta Ranskan etujen puolustaja mutta myös pragmaattinen poliitikko, jolle EU- tai USA-suhteet eivät ole ongelma.
Moni EU:n uudistus on odottanut juuri Ranskan vaaleja, ja niitä on odottanut myös Ranska itse, joka jämähti paikoilleen Chiracin kauden lopulla. Nyt yhdellä Euroopan isoista maista on jälleen toimintakykyinen johto, ja jo se on tärkeä asia.