Presidentti Nikolas Sarkozy joutuu heti alkumetreillä todistamaan, onko hänessä ainesta eurooppalaiseksi valtiomieheksi. Sarkozyn tärkein tehtävä Ranskan EU-puheenjohtajakaudella on saada Irlanti Lissabonin sopimuksen taakse.
Ranskan puolivuotinen puheenjohtajuus Euroopan unionissa ei olisi voinut tulla hankalampaan aikaan. Sarkozyn tavoitteet uusista tuulista ja syvistä muutoksista yhtenäisen Euroopan rakentamiseksi voivat tyrehtyä pienen Irlannin jääräpäisyyteen.
Katastrofin ainekset ovat koossa, jos Lissabonin sopimus kaatuu, EU:n institutionaalinen uudistus jää puolitiehen ja Turkin jäsenyysneuvottelut lamaantuvat. EU-kansalaisten huolena puolestaan ovat jatkuvasti nouseva ruuan hinta ja kasvavat energiakustannukset.
Nopealiikkeisenä, mutta ei niin diplomaattisena tunnettu Sarkozy joutuu osoittamaan luovuutta ja neuvottelutaitoa saadakseen irlantilaiset EU:n uudistussopimuksen piiriin. Tehtävä on vaikea, sillä irlantilaiset tyrmäsivät vastikään Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä. Juhannuksena koolla ollut EU-huippukokous ei tuonut asiaan ratkaisua. Pulmat siirrettiin lokakuulle eli käytännössä Sarkozyn syliin.
Niin kuin Irlannissa ei olisi riittävästi päänvaivaa Ranskalle, EU:n uudistussopimuksen ongelmat uhkaavat paisua kuin pannukakku. Puolan presidentti Lech Kaczynski ei nimittäin aio Irlannin kantaan vedoten vielä allekirjoittaa Lissabonin sopimusta.
Puola on osoittanut, että sillä on tarvittaessa halua ja taitoa ajaa etujaan muista jäsenmaista piittaamatta, kun tilaisuus aukeaa. Myös Saksan ja Tshekin presidentit odottavat perustuslakituomioistuinten päätöksiä ennen ratifiointia.
Irlannin taivuttelun tekee Sarkozylle vaativaksi se, että perinteisesti Ranska ei EU-politiikassaan ole piitannut pienistä jäsenmaista. Sen missiona on ollut ajaa omia etujaan muiden kustannuksella. Aiemmin se yleensä onnistui, kun Saksa lopulta suostui maksumieheksi. 27:n jäsenmaan unioni on kuitenkin tuonut uusia pelaajia ja vaatimuksia kentälle. Opportunismin riskit ovat kasvaneet, sillä kun ajaa vain omaa etuaan, on vaarana, että liuta muita maita seuraa perässä.
Mielenkiintoista on nähdä, pystyykö Sarkozy suhteuttamaan kansalliset ja koko EU:n edut toisiinsa. Irlannin kansanäänestyksen tulos pohjaa pelkoon siitä, että EU:n perustuslaillisen sopimuksen oloissa pienten ja puolueettomien jäsenmaiden ääni hukkuu. Sarkozyn ensi viikolle ajoittuvalta Irlannin-vierailulta onkin turha odottaa läpimurtoa. Dublinissa tuskin kaivataan Pariisin neuvoja.
Sarkozyn onnistumista EU-puheenjohtajana mitataan pitkälti sillä, miten EU:n uudistussopimuksen käy. Jos sen hyväksyminen lykkääntyy, ei Ranskan kaudella liioin päästä jakamaan EU:n uusia huippuvirkoja. Sekin on mahdollista, joskaan ei ehkä todennäköistä, että koko Lissabonin sopimus raukeaa yksimielisyyden puutteeseen. Sarkozylla on tilaisuus nousta suureksi eurooppalaiseksi johtajaksi tai epäonnistua pahoin.
Ranskan puheenjohtajakaudella riittää toki muitakin ongelmia ja asioita ratkaistavaksi. Ranskan ohjelmassa on muun muassa ilmastonmuutoksen torjuminen, yhtenäinen siirtolaispolitiikka ja turvapaikanhakumenettely, maatalouspolitiikan väliuudistus ja eurooppalaisen puolustuksen kehittäminen. EU:lla riittää pureksittavaa näissäkin asioissa.